Twin Peaks

Metsässä makaa kuollut. Kauriin silmistä avautuu tunneli tuonpuoleiseen. Onko manalaan menneillä ilmettä? Varpuspöllö viheltää oksalla. Elävillä on. Pöllölläkin. Ja talitintillä, ainakin puolikas.

Kotona ajattelen, että ilmeettömyys lisää turvallisuutta. Elämä on silloin säännöllisempää. Tunnekuohut eivät hetkauta. Paitsi vähän, kun näin sen elottoman siellä metsässä. Huomaan kuinka suupieleni roikkuvat kuin kauriin tönkkö kieli.

Kuka tappoi Laura Palmerin? Illalla yritän selvittää sitä edessäni päivittäinen annokseni karamellejä: neljä Pantteria ja kolmasosa Tuplasta. Apua, pantterithan voivat tappaa kauriita! Mutta ei Suomessa. Ahmin kokonaisen Tuplan henkensä menettäneen muistoksi.

Yöllä herään kalvoisen silmän tuijotukseen. Ei auta: etsin otsalampun ja lapion. Saatana, on se saatava haudatuksi!

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 47 kravussa tulee olla seuraavat sanat: ilme, turvallisuus, säännöllinen.

Opettaja

Aamun ihme: yksi valloittava kaksihammashymy pyyhkii pois huonosti nukutun yön.

– Rauhotu Isi! muksu komentaa, kun häslään talvihaalareita hänen päälleen. Huokaisen ja yritän keskittyä. Olenhan jo auttamatta myöhässä.

– Isi, laula taas sillä karmealla äänellä! muksu vaatii auton takapenkiltä. Hymähdän, alan paatoksella hoilata Hopeista kuuta.

Herään toistuvasti aamuyöstä syyllisyyden viiltelyyn. Näen vanhan muistikuvan: muksu on niin tyytyväinen ensimmäisestä telttaretkestään, että hymyilee jopa unissaan. Miksi emme harrastaneet tällaista enemmän?

Mitä muuta kertoisin? Kuinka hän osasi painella ärsytysnappeja minussa? Yo-juhlissa liikuttuneena pitämästäni puheestako? Yllätyksestä kun hän-joka-ei-koskaan-lapsena-laittanut-ruokaa kaivoi kattilan esiin ja näytti, kuinka valmistetaan Pasta carbonaraa?

Yritin opastaa, vaikka kaiken aikaa hän oli opettaja.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 46 kravussa tulee olla seuraavat sanat: kertoa, huokaista, kattila.

Laura Häkkisen silmät

Napsuttelen toista silmää kiinni, auki: outo, tuttu; tunnelimainen, avara; tasapaksu, vaihteleva; pelottava, turvallinen; kyklooppi, ihminen. 

Syksyn haavat humisevat, humahdan hiljaisuuteen. Ajatukset kiertävät kehärataa, en astu asemalle. Värejä, esineitä eikä tarvetta nimetä. Ympäristö ymmärrettävä, sisäinen selkeytyy. Kaikkien aistien ehjä kokemus. Kolmas silmä. Rauha.

Kyltymätön sielu: neljännen silmän yhteys? Hetken häivähdys: värien, muotojen myllerrys, aikojen alkuun ulottuva valon ja pimeyden soppa. Kaaos.

Säpsähdys, peruutus. Tuttu kaksisilmäisyys. Tuliko oikosulkuja?

Ja siinä nainen, seisoo edessäni. Paljain jaloin, kesämekossa. Kalpea, valuu vettä. Kohtaan katseen. Jään kiinni kylmänsinisiin silmiin. Neljä silmää tuijottaa. Nainen tietää jotain. Hän vie minut matkalle. Ahne sieluparka. Sukellan madonreikään.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 45 krapuhaaste on yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.

Kesätyö

Karhu on pursottanut paskat keskelle polkua. Taivaalla kaartelee maakotka. Koko maisemassa leijuu erämaan tuntu.

Rinkka painaa paljon. Se on täynnä ruokaa. Sivuun on sidottu kiinni jykevä pistolapio. Nyt on kolmas patikointipäivä ja alan saapua alueelle. Maasto muuttuu avoimemmaksi, mutta samalla haastavammaksi kulkea.

Illaksi leiriydyn kuivemmalle nyppylälle. Virittelen nuotion. Täällä ollaan, eipä uskoisi. Kaikki kävi kovin nopeasti sen jälkeen, kun toivo järkevästä kesätyöpaikasta hiipui.

Käyn katsomassa lähistön metsäojaa. Onpa syvä. Vähän vettä lirisee pohjalla. Hommia on paljon. Kaikki ojat olisi tarkoitus tukkia. Niitä täällä riittää. Mutta aikaa on koko kesä. Saavat sitten mettämiehet syksyllä ihmetellä, kuka perkele täällä on riehunut.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 44 kravussa tulee olla seuraavat sanat: pursottaa, leijua, tukkia.

Huomenna

Tänään on paremman elämäni ensimmäinen päivä. Laitan jo kymmeneltä hikipaidan päälleni. Tarkistan mittarista ulkoilman lämpötilan. Seinäkalenterin mukaan tänään on Kasperin ja Jesperin nimipäivä. Löydän ”Kolme iloista rosvoa” kirjahyllyni uumenista. Otan mukavan asennon sohvalla.

Luettuani kirjan onkin jo leijonan nälkä. Tänäänhän laitan vegaaniruokaa ja huuhtelen suoleni. Postiluukku kolahtaa. Kas, lähipizzerian kuponkeja. Tilaan koodilla alepizzaa kotiin. Oloni on tönkkö. Sulatteluun kuluu kolme jaksoa Sykettä ja kaksi pussia Panttereita.

Pian on jo pimeää. Ulkona taivas loistaa kutsuvan punaisena, mutta uppoudun kännykkäni siniseen valoon. Mikä onkaan aiheuttanut tänään somen suurimman haloon?

Aamuyöstä laitan puhelimen pois. Huomenna on uusi päivä. Ursulan eli karhun päivä.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 43 kravussa tulee olla seuraavat sanat: huuhdella, sohva, sininen.

Antautuminen

Se oli sinä päivänä, jolloin tuuli tyhjensi puut kesän lehdistä. Yritin pitää kiinni vihreistä, mutta keltalehtisade muuttui yhä sankemmaksi. Pohjoispuhurissa vinkui talvi.

Käänsin katseeni taivaalle. Valkeat kalalokit, lumen lähettiläät, huusivat kolmasti: Pelasta itsesi!

Juoksin rannalle viimalta suojaan. Istuuduin kalliolle, suljin silmäni, kiipesin hetkeksi ikuisen pysyvyyden vuorelle. Kun avasin silmäni, vesilinnut olivat uineet lähelle. Vastavaloon näin vain silhuetit, kuin tulevaisuuden ilman värejä. Pienimmät uikut hukkuivat vaahtopäiden taakse.

Illalla tyyntyi ja koivut roikottivat väsyneitä risujaan. Taivas punertui sytyttäen sisälleni liekin, jonka valossa näin kivessä lukon. Avasin sen laulujoutsenen kaulasulalla. Lukon takaa löytyi viesti. Levisi raukea rauha. Valkoinen varmuus.

Lumi tuli aamulla.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 42 kravun täytyy alkaa sanoilla: Se oli sinä päivänä, jolloin…

Pölkynpätkät

Katselen erämaalammen rauhaa. Kaukana kavala maailma. Voisin todella nauttia olostani, ellei levottomuus olisi tehnyt risupesäänsä pääni sisälle. Kysymykset risteilevät mielessäni kuin vesimittarit lammen pinnassa. Kuinka kauan voin olla täällä? Miksi tulin tänne, tämähän on vain pakenemista?

Katseeni kiinnittyy mättäällä lojuvaan paksuun mäntypölkkyyn. Samastun siihen. Minutkin on irrotettu elämästä jo kauan sitten. Olen kolhittu niin kuin puu on täynnä tikkojen iskuja. Ja nyt olen pyörinyt tänne syrjäiseen kolkkaan sinun viereesi. Jätkät pätkät pölkynpätkät!

Päätän tehdä tästä lopun. Haen kirveen, humautan seitsemän kertaa ja pölkky on pilkkeinä. Heitän puunpalat saunan ahnaaseen uuniin. Osallistun elämään hikoilemalla lauteilla ja huutamalla kilpaa kaakkurin kanssa.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 41 krapuhaaste on yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.