Rannalla

Ilta pimenee. Täysi hiljaisuus, vain vaatteitteni kahinaa, kun vaihdan asentoa. Järvelle muodostuu sumua. Usvan keskeltä lipuu joutsen. Musta. Häviää kaislojen taakse. Puistattaa, kylmyyskö? 

En halua istua pimeässä. Nuotio tuntuu liialliselta. Löydän povitaskuun unohtuneen hautakynttilän. Katselen liekin lepatusta. Sydän palaa. Valaisee ympärilleni pienen piirin. Tämä hetki on runoutta. Järvi, joutsen, kynttilä, istuja; siinä säkeet. Ja niiden väliin avautuu rotkoja, etäisyyksiä. Syviä laaksoja, joissa voi vielä elää.

Välähdys, toinen, koko taivaanranta kumisee. Käärmeet kiemurtelevat esiin koloistaan, lepakot läpsyttävät nahkaisia siipiään. Jyly lähenee ja aamuun on pitkä matka. Puristan kynttilää. Mitkä olivatkaan viimeiset sanasi? Muistan ja liekki leimahtaa. Leijailen syvyyksiin. Kuin tuhka.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 7 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: musta, runous, kynttilä.

Uskomatonta

Älä usko kaikkea, mitä sinulle kerrotaan. Allekirjoituksena Tuomas. Siinä se killitti kirkon ovessa, kun aamulla ohitse kuljin. Punainen lappu. Teesi. Varoitus istutti minut alakoulun pulpettiin. Opettaja oli juuri nimennyt Länsi-Saksan pääkaupungiksi Berliinin. Minun teki mieli huutaa, että ei ei, se on Bonn. Eivätkö opettajat tiedäkään kaikkea? Tunsin, kuinka hän mureni silmissäni kuin kivijalka, johon oli louhittu liian suuri autotallinovi. Älä usko kaikkea! Topeliuksesta lähtien on ollut satusetiä ja tarutätejä, vale- ja joulupukkeja, emävalehtelijoita, propagandalfeja, huijervaaroja, jopa kokonaisia valehtelijoiden klubeja. Enkö minäkin vannonut ystävilleni, julistanut maailmalle, etten koskaan menisi naimisiin. Kuitenkin sormus kiiltelee nimettömässä. Älä siis usko, mitä sinulle puputan.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 6 tarinan tulee alkaa lauseella Älä usko kaikkea, mitä sinulle kerrotaan.

Huutomerkki!

Hannalla on marraskuinen vapaapäivä, vasta toinen tänä vuonna. Ei jaksaisi lähteä mihinkään, mutta kollegat työpaikalla ovat olleet ihastuksissaan ”Elämän kilpailija” yhteisnäyttelyyn. Pakko nähdä!

Hanna ahdistuu ihmispaljoudesta. Tässäkin huoneessa… hän arvioi lukumäärän… ainakin 120 henkilöä. Hanna vilkuilee teoksia, ei pysähdy yhdenkään äärelle, näkeehän nuo kävellessäkin. Yksi taulu saa hänet kuitenkin seisahtumaan. Iso punainen huutomerkki mustalla taustalla. Mikä toikin on olevinaan! Mitä, onko huutomerkin pisteessä ihmisen kasvot? Kauhistuneet kasvot. Kuin minä!

Äkkiä vieressä seisoo Make, johon hän oli nuorena lääpällään. Lamaantuneena Hanna seuraa, kuinka rauhallisesti tämä etenee, pysähtyy jokaisen taulun kohdalle. Olisikohan meistä tullut jotain? Hanna nytkähtää liikkeelle. Pakko saada skumppaa!

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 5 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: kilpailija, taulu, lukumäärä.

Pipo päässä pakkasella

Jaskan suuri pipo pyöri päässä. Hän pesi sen kiehuvalla vedellä. Liian tiukaksi kutistunut päähine hylättiin lapaslaatikkoon, sinkkuelämä sujui paljainkin päin. Pakkasaamuna peilin vieressä Jaska kuitenkin venytti pipoaan päänsä peitoksi ja sai sen juuri ja juuri pysymään paikoillaan.

Saija kertoi myöhemmin, että oli heti ensinäkemisellä ihastunut Jaskaan. Jo silloin, kun miehen silmät olivat lämpimästi tuijottaneet häntä kuin olisivat ihmettä todistaneet. Lopullinen läikähdys tuli, kun heidän jutellessa miehen pipo oli alkanut liikkua. Se nousi hitaasti irti hänen päästään Jaskan mumistessa jotain käsittämätöntä pipon keittämisestä. Tämä kaikki oli Saijalle selkeä merkki. Ei kukaan koskaan ollut osoittanut häntä kohtaan suurempaa kiinnostusta.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 4 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: pipo, vieressä, mumista.

Lentohiekkaa

- Kuuleeko Starship, täällä Mulon Esk, kuuntelen.

- Starship kuulee.

- Lähestyn modulia. Näytteenotto suoritettu.

- Hienoa. Älä pidä kiirettä, modulin ovi ei aukea. Palaamme asiaan. Loppu.

Viimeinen sana jää kaikumaan päässäni. Hiihdän eteenpäin, sillä se on paras tapa edetä tällä valkeaa kääpiötä kiertävällä planeetalla. Monien joukosta juuri minut valittiin tähän operaatioon hiihtotaustani vuoksi. Mieleeni tulvahtavat nuoruuden hiihtoretket Sallassa. Öisin leimusivat hienot kuutamot. Täälläkin on nyt yö. Kuun korvaa otsalamppu.

- Täällä Mulon Esk, kuuleeko Starship?

Kuulokkeista kuuluu vain rahinaa. Musta pulsari alkaa nousta taivaalle. Se pyörii kovin nopeasti: yksi, kaksi, kolme, neljä… Minua huimaa, tyttäreni täyttää kohta viisi.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 49 saa kirjoittaa ilman vaatimuksia ja kahleita.

Loppuunajettu

Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti. Teslan akku on typötyhjä. Pakkanen on kiristymässä. Miksi pysähdyin? Olihan minun pakko, eihän kukaan kestä toista vuorokautta nukkumatta. Olisi vaan pitänyt sammuttaa moottori nukkuessa, pakkasesta huolimatta. Tällä tiellä ei liiku ketään. Karistaakseni takaa-ajajani olin ajellut pikkuteitä pitkin. Matkaa mökille täytyy olla vielä kymmeniä kilometrejä. En pysty tarkistamaan, auto on hengetön. Minä en vielä. Mutta selviänkö aamuun? Vedän karvahatun päähäni ja nousen autosta. Pakkanen paukuttaa puita, takaani kuuluu tykkien jyly. Kuun valossa lähden horjumaan pitkin tienlaitaa eteenpäin. Toivottavasti vastaan tulisi kylä. Seisahdun karmivaan huutoon. Susia. Lähellä. Kuinka kaukana auto on? Kilometri, kaksi… Kylmä tuulahdus käy ylitseni.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 44 tarinan tulee alkaa lauseella Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti.

Rakastuneet keräilijät

Keräilyharrastus sai minut valtaansa. Ensin ynnäsin hautausmaalla havaitsemiani lintulajeja, sitten hautakiviin kaiverrettuja linnunnimiä, kuten Sirkku, Kerttu, Sylvia, Kuikka, Sorsa, Lokki, Rautiainen, Leivo, Metsola, Tiainen, Sparv ja Finch. Erityisen tyytyväinen olin, jos henkilön molemmat nimet olivat linnunnimiä. Yhdenlainen erikoisuus oli törmäpääsky, jonka tieteellinen nimi lyhennetään RIP RIP.

Hautausmailla vietetyt vuodet alkoivat vaikuttaa elämääni. Ihastuin kalpeaan luisevaan suntioon. Ja hänen nimeään, Alli, suorastaan rakastin. Erityisesti pidin kylmistä käsistä ja kosin heti, kun kuulin hänen kärsivän valkosormisuudesta. Alli keräsi kovakuoriaisia. Hääyönä näytin hänelle vesipapin, hän minulle papintappajan. Valitettavasti kuolemankello koputti pian ja Alli menehtyi anoreksiaan. Tunnen vieläkin mukavia vilunväristyksiä häntä ajatellessani.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 43 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: koputtaa, vuosi, valta.