Kiire

Lokakuisena aamuna tulenpunainen pikku Fiat lähti liirtoon jyrkässä mutkassa. Kääntelin rattia edestakaisin ja auto kiemurteli kuin käärme. Vastaantuleva auto suureni suurenemistaan. Tuli täydellinen hiljaisuus. Äiti etupenkillä suu ammollaan. Lapsuuteni, nuoruuteni, rakkauteni, ne kaikki näytettiin minulle. Ja samaan aikaan tämä toinen näytös: henkiinjäämistaistelu. Taivaalta satoi hiutaleita. Tuli myös kirkas viesti. Nostin jalkani jarrulta ja auto suoristui. Saimme vain kolhun taakse. Äänet palasivat, äiti kirkui yhä. Pysäytin tien reunaan. Vastaantullut auto oli ajanut ojaan.

Poliisit kävelivät metsässä, tie oli liian liukas. Ei kait tästä sakkojakaan voi antaa… Ajoin kotiin, oikaisin ruttuun menneen takapään rautakangella. Muutaman hetken muistin olla kiitollinen. Meno jatkui.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 38 kravussa kirjoitetaan ihan mistä vaan.

Ennustus

Jaakko lukee tuulimyllyn seinäkirjoituksia. ”Tämän lukijalle käy huonosti” jää parhaiten mieleen.

Polkupyörän etutangon korissa radio soittaa Ruotsin suosittuja säveliä. Anni hyräilee mukana, kunnes musiikin katkaisee tiedonanto. Jaakko saa kuulemastaan sen verran selvää, että jossakin päin Gotlantia puukkomies on hyökännyt telttaan.

Pimeys yllättää ja heidän on leiriydyttävä keskelle synkkää kuusimetsää. Anni nukahtaa heti, mutta Jaakon unta viivästyttävät pelonsekaiset kuvitelmat.

Yöllä Jaakko kuulee askelia teltan ulkopuolella. Hän herättää Annin ja kuiskaa vapisevin huulin kuulemastaan. Molemmat ryntäävät huutaen pitkin metsäpolkua, kunnes meri tulee vastaan. He hytisevät kivenkolossa ja palaavat aamulla teltalle. Vierailija on jättänyt kasan kauriinkakkaa. Jaakko muistaa tuulimyllykirjoituksen ja purskahtaa nauruun.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 37 kravussa kirjoitetaan tarina oheisesta kuvasta.

Onni

Onnea on, nyt. Eilen minulla ei vielä ollut, mutta tänään sitä on tuutattu monesta torvesta. Mitä tein tämän ansaitakseni? Elin tietyn päivämäärän yli, siinä se. 

Lähden kävelylle, onhan minulla onni matkassa. Tänään ei tarvitse katsoa, tuleeko autoja, kun ylitän suojatietä. Viiden torvensoiton jälkeen minua jo naurattaa. Ostan kioskilta ässäarvan. Voitto! Kaksi lisää!

Onneni kukkuloilla ajaudun kaupungin pahamaineiseen osaan, mutta mitä siitä. Karkkienkelinkujalla eteeni hypähtää veistä heiluttava mies. Hän ahdistaa minut seinää vasten. Nytkö se loppui? Tuhlasinko onneani liikaa?

Lompakkoa antaessani sanon, että tänään on syntymäpäiväni. Onnea vaan v***sti, mies murahtaa. Keneltä, kysyn. Onnilta, mies virnistää ja katoaa pimeälle kujalle.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 36 kravun tule alkaa sanoilla Onnea on.

Jädellä

-Joko syyään jätskelöt? 
-Se on jäätelö.
-Niihämmä sanoin.
-Etkä sanonut.
-Jätski, jädeliino, ihan sama.

Istuvat penkille syömään.

-Kato Jaguaar etappi.
-Se on Jaguar E-type.
-Niihämmä sanoin.
-Etkä sanonut.
-Hitto!

Syövät jäätelöitä.

-Miks tolla on tuska rinnassa?
-Missä?
-Tolla jätkällä tossa.
-Se on fanipaita.
-Fanittaaks se tuskaa?
-Joo, Tuska-nimistä festaria.
-Kipu, piina,… Tuska viiltää rintaa. Ja mä maksan kovaa hintaa…

Laulu keskeytyy, kun urheiluauto ajaa uudelleen ohi.

-Mä haluaisin olla toi kuski.
-Miksi?
-Eksä nähny, miten hienosti sen tukka hulmus?

Jäätelöt on syöty.

-Sun kans on mukava jutskata. Oot niin kun vähä-äly.
-Tekoäly?
-Se just. Tiiät kaiken.
-Enhän!
-Kylläpäs!
-Enpäs!

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 35 kravussa tulee olla seuraavat sanat: tuska, etappi, jäätelö.

Chopin-hetki

Would you like to play something? kysyn. Nainen vastustelee, mutta asettuu sitten huoneen nurkassa seisovan pianon ääreen. Ensimmäiset soinnut kilahtavat vielä arastellen, mutta pian musiikki imaisee meidät maailmaansa. Katselen kapeiden, pitkien sormien leikkiä koskettimilla. Sormet kuin sielun jatke. Ilta-auringon viistossa valossa huoneen pölyhiukkasetkin tanssivat musiikin tahtiin. Ihmeellinen elävä hetki: soitto, tämä nainen ja minä vieraassa kodissa vieraassa maassa.

Kun soitto loppuu, hetken täyttää hiljaisuus, joka päättyy naisen kääntyessä minuun päin. Huuleni vapisevat, en saa sanottua mitään. Kaikki tämä ja naisen valloittava hymy palavat polttomerkin lailla sisääni. Niin vahvasti, että saatan yhä uudelleen palata kokemukseen. Tuntea elämän haurauden ja kauneuden.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 18 kravussa kirjoitetaan, mitä oheisesta musiikista tulee mieleen.

Herätys

Taas näitä kireitä päiviä, kun olen pelkkä reaktioiden sarja, menevästä ja tulevasta puhuva aikakone. Kun maailman kirves puhkoo vatsani ja työntää käskynsä otsani lohkoihin. Kun olen sinulle vain sylin täyte ja tarvitsija.

Illalla ryntään heittämään lisää tuhkaa ympärilleni. Roiskis, sinne, tänne ja vielä tuonne! Sitten veto loppuu. Varoittamatta kaikki pysähtyy.

Tuhka laskeutuu. Poistun siitä, mitä luulin itsekseni. Black-Out. Mieleni suoritusjonot kaatuvat kuin dominopalikat. Jalkani juurtuvat maahan. Keuhkoni ahmivat ilmaa. Silmäni ovat vedellä voidellut.

Light-In. Sisälläni syttyy lamppu. Ja kun katson kunnolla sinua kohti, helähtää hymysi. Tuo hymy rikkoo kuoret, avaa suttuiset sopukat, halkoo taivaat. Olet ollut kaiken aikaa tässä.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 17 kravussa tulee olla seuraavat sanat: syli, poistua, rynnätä.

Irti!

Julian-päivänä oivalsin. Voisin irrottaa häpeän otsastani, jonne se oli pesiytynyt, laittaa sohvalle viereeni istumaan, vähän niin kuin kaveriksi. Kolmanneksi istujaksi kutsuin syyllisyyden, joka raskaana rötkötti hartioillani. 

Ja minusta tuntui niin hyvältä, niin kevyeltä! Into piukeana halusin talven makoilujen jälkeen hieman liikettä niveliin. Niinpä komensin meidät ylös ja huusin: Leikitään! Voi Pyhä Sylvi, voitte varmaan kuvitella, millainen riemuhetki tästä syntyi. Häpeä kainosteli kaikkia liikkeitään, syyllisyys valitti, että hänellä olisi ikävämpääkin tekemistä. Leiki nyt sitten noiden kanssa!

Mutta minä tanssin ja hilluin, sinkouduin oravan seuraksi pihalle, huomasin unohtaneeni avaimet sisälle ja vannoin räkättävälle rastaalle, etten enää koskaan, koskaan palaa tuohon käärmeenpesään.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 16 kravussa aiheena on leikki.