Ens kerralla sitten

-Mitä Jarkolle kuului?
-Jarkolleko? Ihan hyvää.
-Kerro nyt vähän enemmän. Mitä hyvää?

Mietin kuumeisesti, mistä ihmeestä eilen oikein puhuimme, kun olin Jarkon luona saunomassa. Puhuttiin ajasta, jolloin toffee oli tsinuskia tai hopeaa. Ja Ford Taunus oli suuri auto. Ja pohdittiin, kuka olikaan se ylirauhallinen urheiluselostaja, joka 1970-luvulla selosti Englannin liigan jalkapallo-otteluita…

-Aulis Virtanen! huudahdan äkkiä, kun nimi välähtää muistini kammioista esiin kuin valo salamasta.
-Mitä?
-Niin, Auliskin tuli eilen käymään.
-Kuka Aulis?
-Yks Jarkon kaveri vaan.
-Yks lysti, mut kerro nyt jotain Jarkosta.
-Lupas järkätä uuden saunaillan kuukauden päästä. Mä kyselen sitten ne kuulumiset.
-Voi taivahan talikynttilät!

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 40 kravussa tulee olla seuraavat sanat: hopea, suuri, valo.

Liftari

Bussipysäkillä lähellä Ranuaa liftaa musta apostoli. Otan kyytiin. On matkalla Samariaan vai oliko se nyt Galileaan. On iloinen kyydistä. Tanssii hetken kuin dervissi. Mukanaan vain paksu peitto. Pelkää Suomen kylmiä öitä.

Eikö suunta ole väärä? Löytääkseen pitää joskus mennä timbuktuun. Aukenee taivaan taigasirotin, valkeus tulee. Sytyttää savukkeen. Autossa ei saa polttaa. Mutta syntiäkö saa tehdä? Ei mutta tupakka tappaa. Pahempaa takapenkin teot. Iskee viikunanlehtihäpeä. Apostolit tietävät kaiken. Pyydän tekojani anteeksi. Rauha, en pode lammasvihaa.

Äkkiä sanoo Pysähdy! Menee pissalle pusikkoon. Käärme iskee jalkaan. Hammasta purren könkkää autoon. Muuttuu kaktuskieliseksi. Vienkö lääkäriin? Älä, ihmeitä tapahtuu. Ja näen kyltin Jerusalem 24.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 39 kravussa tulee olla seuraavat sanat: pelätä, peitto, tanssia.

Kiire

Lokakuisena aamuna tulenpunainen pikku Fiat lähti liirtoon jyrkässä mutkassa. Kääntelin rattia edestakaisin ja auto kiemurteli kuin käärme. Vastaantuleva auto suureni suurenemistaan. Tuli täydellinen hiljaisuus. Äiti etupenkillä suu ammollaan. Lapsuuteni, nuoruuteni, rakkauteni, ne kaikki näytettiin minulle. Ja samaan aikaan tämä toinen näytös: henkiinjäämistaistelu. Taivaalta satoi hiutaleita. Tuli myös kirkas viesti. Nostin jalkani jarrulta ja auto suoristui. Saimme vain kolhun taakse. Äänet palasivat, äiti kirkui yhä. Pysäytin tien reunaan. Vastaantullut auto oli ajanut ojaan.

Poliisit kävelivät metsässä, tie oli liian liukas. Ei kait tästä sakkojakaan voi antaa… Ajoin kotiin, oikaisin ruttuun menneen takapään rautakangella. Muutaman hetken muistin olla kiitollinen. Meno jatkui.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 38 kravussa kirjoitetaan ihan mistä vaan.

Ennustus

Jaakko lukee tuulimyllyn seinäkirjoituksia. ”Tämän lukijalle käy huonosti” jää parhaiten mieleen.

Polkupyörän etutangon korissa radio soittaa Ruotsin suosittuja säveliä. Anni hyräilee mukana, kunnes musiikin katkaisee tiedonanto. Jaakko saa kuulemastaan sen verran selvää, että jossakin päin Gotlantia puukkomies on hyökännyt telttaan.

Pimeys yllättää ja heidän on leiriydyttävä keskelle synkkää kuusimetsää. Anni nukahtaa heti, mutta Jaakon unta viivästyttävät pelonsekaiset kuvitelmat.

Yöllä Jaakko kuulee askelia teltan ulkopuolella. Hän herättää Annin ja kuiskaa vapisevin huulin kuulemastaan. Molemmat ryntäävät huutaen pitkin metsäpolkua, kunnes meri tulee vastaan. He hytisevät kivenkolossa ja palaavat aamulla teltalle. Vierailija on jättänyt kasan kauriinkakkaa. Jaakko muistaa tuulimyllykirjoituksen ja purskahtaa nauruun.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 37 kravussa kirjoitetaan tarina oheisesta kuvasta.

Onni

Onnea on, nyt. Eilen minulla ei vielä ollut, mutta tänään sitä on tuutattu monesta torvesta. Mitä tein tämän ansaitakseni? Elin tietyn päivämäärän yli, siinä se. 

Lähden kävelylle, onhan minulla onni matkassa. Tänään ei tarvitse katsoa, tuleeko autoja, kun ylitän suojatietä. Viiden torvensoiton jälkeen minua jo naurattaa. Ostan kioskilta ässäarvan. Voitto! Kaksi lisää!

Onneni kukkuloilla ajaudun kaupungin pahamaineiseen osaan, mutta mitä siitä. Karkkienkelinkujalla eteeni hypähtää veistä heiluttava mies. Hän ahdistaa minut seinää vasten. Nytkö se loppui? Tuhlasinko onneani liikaa?

Lompakkoa antaessani sanon, että tänään on syntymäpäiväni. Onnea vaan v***sti, mies murahtaa. Keneltä, kysyn. Onnilta, mies virnistää ja katoaa pimeälle kujalle.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 36 kravun tule alkaa sanoilla Onnea on.

Jädellä

-Joko syyään jätskelöt? 
-Se on jäätelö.
-Niihämmä sanoin.
-Etkä sanonut.
-Jätski, jädeliino, ihan sama.

Istuvat penkille syömään.

-Kato Jaguaar etappi.
-Se on Jaguar E-type.
-Niihämmä sanoin.
-Etkä sanonut.
-Hitto!

Syövät jäätelöitä.

-Miks tolla on tuska rinnassa?
-Missä?
-Tolla jätkällä tossa.
-Se on fanipaita.
-Fanittaaks se tuskaa?
-Joo, Tuska-nimistä festaria.
-Kipu, piina,… Tuska viiltää rintaa. Ja mä maksan kovaa hintaa…

Laulu keskeytyy, kun urheiluauto ajaa uudelleen ohi.

-Mä haluaisin olla toi kuski.
-Miksi?
-Eksä nähny, miten hienosti sen tukka hulmus?

Jäätelöt on syöty.

-Sun kans on mukava jutskata. Oot niin kun vähä-äly.
-Tekoäly?
-Se just. Tiiät kaiken.
-Enhän!
-Kylläpäs!
-Enpäs!

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 35 kravussa tulee olla seuraavat sanat: tuska, etappi, jäätelö.

Chopin-hetki

Would you like to play something? kysyn. Nainen vastustelee, mutta asettuu sitten huoneen nurkassa seisovan pianon ääreen. Ensimmäiset soinnut kilahtavat vielä arastellen, mutta pian musiikki imaisee meidät maailmaansa. Katselen kapeiden, pitkien sormien leikkiä koskettimilla. Sormet kuin sielun jatke. Ilta-auringon viistossa valossa huoneen pölyhiukkasetkin tanssivat musiikin tahtiin. Ihmeellinen elävä hetki: soitto, tämä nainen ja minä vieraassa kodissa vieraassa maassa.

Kun soitto loppuu, hetken täyttää hiljaisuus, joka päättyy naisen kääntyessä minuun päin. Huuleni vapisevat, en saa sanottua mitään. Kaikki tämä ja naisen valloittava hymy palavat polttomerkin lailla sisääni. Niin vahvasti, että saatan yhä uudelleen palata kokemukseen. Tuntea elämän haurauden ja kauneuden.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 18 kravussa kirjoitetaan, mitä oheisesta musiikista tulee mieleen.