Onnen kaukoranta

Manner jää taakse. Pauliina kääntää katseensa syysauringon valossa kimaltelevaan mereen. Rannaton ulappa. Aavan meren tuolla puolen…

Reittivene rantautuu saareen. Ihmismassa pursuaa maihin. Paikalla on pari mediapersoonaakin, mutta Pauliinaa kiinnostaa enemmän saarella ryömivät rupikonnat. Ihmiset häviävät majakan kahvilan suojiin. Pauliina jää yksin tuulen armoille. Puhuri vie ammatin, miehen, lapsen, kyyneleet silmistä.

Vene hakee päivämatkalaiset pois. Pauliina uskaltautuu sisään. Syö elämänsä parasta kalakeittoa, juo tuhdin lasillisen punaviiniä.

Illalla Pauliina istahtaa rantakalliolle. Läntinen taivas hohtaa kultaisena. Ensi yö majakalla, sitten matka jatkuu. Hetken mielessä välähtää mies lukemassa lappua pöydällä. Onneksi merelle suuntaava muuttohaukka kantaa hänen ajatuksensa ja arpiset muistot kauas pois.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 43 kravussa tulee olla seuraavat sanat: manner, majakka, media.

Ajan patina

- Tiedätkö wabi sabin?

- Ai, että joku on rumankaunista?

- Sinne päin. Olen kehitellyt tästä vati satin?

- Kas kun ei satikuti!

- Sekin liittyy tähän. Kaikki alkaa aamusta. Ja vadista. Aamulla ota esiin paksu emalilla päällystetty vati, jossa päällyste on halkeillut ja ruoste pilkottaa. Katso vatia puolisen tuntia. Näe kokonaisuus. Hyväksy ruosteen rosoisuus.

- Olisin tympääntynyt jo minuutissa.

- Ihan sopiva tunne. Nyt seuraa satikuti-vaihe. Täytä vati jääkylmällä vedellä ja kaada päällesi.

- Enkä!

- Kyllä! Tunnustele kehosi reaktioita kylmäshokkiin.

- Ja sitten?

- Pue päällesi, laita vati näkyville muistuttamaan elämän katoavaisuudesta ja jatka päivääsi.

- Mulla tohon kaikkeen riittää vilkaisu peiliin aamulla.

- Se on sitten sun versio.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 42 kravussa tulee olla seuraavat sanat: vati, paksu, tympääntynyt.

Metsän emännän hovissa

Kiire kuristuu puusta roikkuvaan naavaan

kuin aave lennähdät aukion yli.

Tulet lähelle, noitalintu, korpinärhi

sinä kuolleen metsästäjän sielu.

Hämyssä hohdat kelopuun harmautta

valossa sulkasi ovat loistavaa kultaa.

Kuka olet, mistä tulet, minne menet

pää kallellaan katselet outoa kyselijää.

Käteni ojentuu antavaksi viuhkaksi

ja sinä otat lahjani rohkeasti vastaan.

Kyntesi nipistävät sormestani pisaran

maalaan sillä merkin kelon pintaan.

Ja äkkiä olet poissa, kysymykset jäävät

vain tuuli huokaa kairojen syvyyksistä.

Voiko kuukkelikädellä sivellä elävää

kaarevaa kaulaa kuin äsken pökkelöä?

Miten kohdata ytimeeni unohtunut lapsi

hylätä holhoojat, antautua salaisuuksille?

Ja miten kuiskata auki muinainen yhteys

löytää metsästä polku pyhälle puulle?

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 41 kravussa kirjoitetaan tarina oheisesta kuvasta.

Ens kerralla sitten

-Mitä Jarkolle kuului?
-Jarkolleko? Ihan hyvää.
-Kerro nyt vähän enemmän. Mitä hyvää?

Mietin kuumeisesti, mistä ihmeestä eilen oikein puhuimme, kun olin Jarkon luona saunomassa. Puhuttiin ajasta, jolloin toffee oli tsinuskia tai hopeaa. Ja Ford Taunus oli suuri auto. Ja pohdittiin, kuka olikaan se ylirauhallinen urheiluselostaja, joka 1970-luvulla selosti Englannin liigan jalkapallo-otteluita…

-Aulis Virtanen! huudahdan äkkiä, kun nimi välähtää muistini kammioista esiin kuin valo salamasta.
-Mitä?
-Niin, Auliskin tuli eilen käymään.
-Kuka Aulis?
-Yks Jarkon kaveri vaan.
-Yks lysti, mut kerro nyt jotain Jarkosta.
-Lupas järkätä uuden saunaillan kuukauden päästä. Mä kyselen sitten ne kuulumiset.
-Voi taivahan talikynttilät!

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 40 kravussa tulee olla seuraavat sanat: hopea, suuri, valo.

Liftari

Bussipysäkillä lähellä Ranuaa liftaa musta apostoli. Otan kyytiin. On matkalla Samariaan vai oliko se nyt Galileaan. On iloinen kyydistä. Tanssii hetken kuin dervissi. Mukanaan vain paksu peitto. Pelkää Suomen kylmiä öitä.

Eikö suunta ole väärä? Löytääkseen pitää joskus mennä timbuktuun. Aukenee taivaan taigasirotin, valkeus tulee. Sytyttää savukkeen. Autossa ei saa polttaa. Mutta syntiäkö saa tehdä? Ei mutta tupakka tappaa. Pahempaa takapenkin teot. Iskee viikunanlehtihäpeä. Apostolit tietävät kaiken. Pyydän tekojani anteeksi. Rauha, en pode lammasvihaa.

Äkkiä sanoo Pysähdy! Menee pissalle pusikkoon. Käärme iskee jalkaan. Hammasta purren könkkää autoon. Muuttuu kaktuskieliseksi. Vienkö lääkäriin? Älä, ihmeitä tapahtuu. Ja näen kyltin Jerusalem 24.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 39 kravussa tulee olla seuraavat sanat: pelätä, peitto, tanssia.

Kiire

Lokakuisena aamuna tulenpunainen pikku Fiat lähti liirtoon jyrkässä mutkassa. Kääntelin rattia edestakaisin ja auto kiemurteli kuin käärme. Vastaantuleva auto suureni suurenemistaan. Tuli täydellinen hiljaisuus. Äiti etupenkillä suu ammollaan. Lapsuuteni, nuoruuteni, rakkauteni, ne kaikki näytettiin minulle. Ja samaan aikaan tämä toinen näytös: henkiinjäämistaistelu. Taivaalta satoi hiutaleita. Tuli myös kirkas viesti. Nostin jalkani jarrulta ja auto suoristui. Saimme vain kolhun taakse. Äänet palasivat, äiti kirkui yhä. Pysäytin tien reunaan. Vastaantullut auto oli ajanut ojaan.

Poliisit kävelivät metsässä, tie oli liian liukas. Ei kait tästä sakkojakaan voi antaa… Ajoin kotiin, oikaisin ruttuun menneen takapään rautakangella. Muutaman hetken muistin olla kiitollinen. Meno jatkui.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 38 kravussa kirjoitetaan ihan mistä vaan.

Ennustus

Jaakko lukee tuulimyllyn seinäkirjoituksia. ”Tämän lukijalle käy huonosti” jää parhaiten mieleen.

Polkupyörän etutangon korissa radio soittaa Ruotsin suosittuja säveliä. Anni hyräilee mukana, kunnes musiikin katkaisee tiedonanto. Jaakko saa kuulemastaan sen verran selvää, että jossakin päin Gotlantia puukkomies on hyökännyt telttaan.

Pimeys yllättää ja heidän on leiriydyttävä keskelle synkkää kuusimetsää. Anni nukahtaa heti, mutta Jaakon unta viivästyttävät pelonsekaiset kuvitelmat.

Yöllä Jaakko kuulee askelia teltan ulkopuolella. Hän herättää Annin ja kuiskaa vapisevin huulin kuulemastaan. Molemmat ryntäävät huutaen pitkin metsäpolkua, kunnes meri tulee vastaan. He hytisevät kivenkolossa ja palaavat aamulla teltalle. Vierailija on jättänyt kasan kauriinkakkaa. Jaakko muistaa tuulimyllykirjoituksen ja purskahtaa nauruun.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 37 kravussa kirjoitetaan tarina oheisesta kuvasta.