Chopin-hetki

Would you like to play something? kysyn. Nainen vastustelee, mutta asettuu sitten huoneen nurkassa seisovan pianon ääreen. Ensimmäiset soinnut kilahtavat vielä arastellen, mutta pian musiikki imaisee meidät maailmaansa. Katselen kapeiden, pitkien sormien leikkiä koskettimilla. Sormet kuin sielun jatke. Ilta-auringon viistossa valossa huoneen pölyhiukkasetkin tanssivat musiikin tahtiin. Ihmeellinen elävä hetki: soitto, tämä nainen ja minä vieraassa kodissa vieraassa maassa.

Kun soitto loppuu, hetken täyttää hiljaisuus, joka päättyy naisen kääntyessä minuun päin. Huuleni vapisevat, en saa sanottua mitään. Kaikki tämä ja naisen valloittava hymy palavat polttomerkin lailla sisääni. Niin vahvasti, että saatan yhä uudelleen palata kokemukseen. Tuntea elämän haurauden ja kauneuden.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 18 kravussa kirjoitetaan, mitä oheisesta musiikista tulee mieleen.

Herätys

Taas näitä kireitä päiviä, kun olen pelkkä reaktioiden sarja, menevästä ja tulevasta puhuva aikakone. Kun maailman kirves puhkoo vatsani ja työntää käskynsä otsani lohkoihin. Kun olen sinulle vain sylin täyte ja tarvitsija.

Illalla ryntään heittämään lisää tuhkaa ympärilleni. Roiskis, sinne, tänne ja vielä tuonne! Sitten veto loppuu. Varoittamatta kaikki pysähtyy.

Tuhka laskeutuu. Poistun siitä, mitä luulin itsekseni. Black-Out. Mieleni suoritusjonot kaatuvat kuin dominopalikat. Jalkani juurtuvat maahan. Keuhkoni ahmivat ilmaa. Silmäni ovat vedellä voidellut.

Light-In. Sisälläni syttyy lamppu. Ja kun katson kunnolla sinua kohti, helähtää hymysi. Tuo hymy rikkoo kuoret, avaa suttuiset sopukat, halkoo taivaat. Olet ollut kaiken aikaa tässä.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 17 kravussa tulee olla seuraavat sanat: syli, poistua, rynnätä.

Irti!

Julian-päivänä oivalsin. Voisin irrottaa häpeän otsastani, jonne se oli pesiytynyt, laittaa sohvalle viereeni istumaan, vähän niin kuin kaveriksi. Kolmanneksi istujaksi kutsuin syyllisyyden, joka raskaana rötkötti hartioillani. 

Ja minusta tuntui niin hyvältä, niin kevyeltä! Into piukeana halusin talven makoilujen jälkeen hieman liikettä niveliin. Niinpä komensin meidät ylös ja huusin: Leikitään! Voi Pyhä Sylvi, voitte varmaan kuvitella, millainen riemuhetki tästä syntyi. Häpeä kainosteli kaikkia liikkeitään, syyllisyys valitti, että hänellä olisi ikävämpääkin tekemistä. Leiki nyt sitten noiden kanssa!

Mutta minä tanssin ja hilluin, sinkouduin oravan seuraksi pihalle, huomasin unohtaneeni avaimet sisälle ja vannoin räkättävälle rastaalle, etten enää koskaan, koskaan palaa tuohon käärmeenpesään.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 16 kravussa aiheena on leikki.

Keikka

”Raija Ritilä, päivää! Minä ilmoitin siitä taivaan hyrrästä. Se makaa tuolla ojassa.”

Poliisimestari Pompula naurahtaa sisäänpäin naisen sukunimeä.

”Pysykää täällä, me menemme katsomaan.”

Poliisit tulevat kohteen viereen.

”Droonihan se. Mutta mikäs tuo sininen laatikko on? O-L-T”, Pompula tavaa.

”VOLT, ylikonstaapeli Yksisarvi ehdottaa. Iskee kuin miljoona volttia!”

”Ei, kyllä siinä lukee WOLT.”

Drooni ja siitä roikkuva laukku on läpeensä reikäinen. Pompulan vatsa kurahtelee. Kiireinen päivä takana ja tännekin helvetinmoinen matka. Laukusta löytyy neljä pizzaa. Mikä onni! Pompula tunkee kinkkuananasta suuhunsa. Äkkiä naama venähtää, mies jämähtää paikalleen, vain kieli muljahtelee. Hän sylkäisee suustaan kolme metallihaulia.

”Perkele, täähän on ammuttu haulikolla alas.”

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 15 kravussa tulee olla seuraavat sanat: oja, ritilä, metalli.