Ja minusta tuntui niin hyvältä, niin kevyeltä! Into piukeana halusin talven makoilujen jälkeen hieman liikettä niveliin. Niinpä komensin meidät ylös ja huusin: Leikitään! Voi Pyhä Sylvi, voitte varmaan kuvitella, millainen riemuhetki tästä syntyi. Häpeä kainosteli kaikkia liikkeitään, syyllisyys valitti, että hänellä olisi ikävämpääkin tekemistä. Leiki nyt sitten noiden kanssa!
Mutta minä tanssin ja hilluin, sinkouduin oravan seuraksi pihalle, huomasin unohtaneeni avaimet sisälle ja vannoin räkättävälle rastaalle, etten enää koskaan, koskaan palaa tuohon käärmeenpesään.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.
Viikon 16 kravussa aiheena on leikki.
Loistava tanssi, kaikki turhat tunteet kannattaa todellakin heittää harteilta painamasta.
VastaaPoistaVapauttava teksti!
(jostain syystä kommenttisi olivat menneet roskapostiin, mutta pelastin ne sieltä)
Siis niin ihana krapu! Antoi voimaa <3 Noin juuri, hiiteen häpeä, hiiteen syyllisyys - ei niiden kanssa voi elää. Se joka on tietoinen itsestään (kaikkihan me olemme syyllisiä aina johonkin ja kannamme häpeämme mukisematta, tai ainakin minä voisin olla milloin mihinkin ja hävetä milloin mitäkin, jos en pistäisi stoppia ;) ) on oikeutettu heittämään ne huitsin nevadaan ja aloittamaan puhtain paperein. Ja aina voimme yhä vähän kompastella (ainakin minä kompastelen) mutta kenties vähemmän kuin eilen?
VastaaPoista