Talo

Pieni olit, mutta nielit kahdeksan asujaa. Iloa ja draamaa, virsiä ja viinaa.

Katto. Kuka uskaltaa kiivetä jyrkälle harjalle? Minä! Kuka pudottautua tikapuiden ylimmältä askelmalta? Minä!

Kellari. Hae hillopurkki! Muista kumisaappaat, siellä on vettä. Ullakko. Tule tänne, jos tarvitset rauhaa, täällä vain romua, purua, ampiaispesiä.

Piha. Pelataan sulkista, hypätään seivästä tai korkeutta. Ammutaan rottia tunkiolta.

Kaivo. Kuivuu kesäksi. Tyhjennettävä, jos lintu maatuu pohjaan.

Kanat. Nokkivat takapuolet toisiltansa, mummo ne tervasi. Possut. Vietiin teuraaksi, sinä jouluna en syönyt kinkkua.

Sauna. Täti kuurasi juuriharjalla ihon hehkuisaksi. Eno heitti ämpärillisen kiukaalle ja sulki oven.

Talo. Jäit muistoihini. Nyt joku aivan vieras niitä kerää.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 20 on vuorossa kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva SusuPetalin kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.

Tähtihetki

Löhöilen lasiverannan rottinkituolissa. Paistattelen toukokuista päivää. Tukka on sekaisin, pää höyryää halonhakkuun jäljiltä. Rintaan pistää. Silmäkulmastani tirkistelen taivaalla mollottavaa aurinkoa. Ajatus punkeaa pääkoppaan: Tuo se on kaiken aineen tyyssija. Liekö lehdessäkin lukenut, että me kaikki olemme tähtien tarinoita. Eipä hullumpia nuo egyptiläiset, kun tiesivät häntä jumalana palvoa.

Nousen jäykästi ja köpöttelen pihalle. Kompastun kiveen, pysyn pystyssä, mutta lonkka lonksahtaa. Kipu, kaverini, sinusta tiedän, että olen elossa. Vielä pitäisi haravoida pihalta risut ja kuolleet lehdet.

Vaan mikä on tämä tuoksu eteerinen? Voi Luoja, kuinka haiseekaan nenään vastaleivottu pulla. Oikaisen jumalaisen ruhoni seivässuoraksi, ranka rutisee. Suunnistan kohti keittiötä. Kohti päivän tähtihetkeä.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 19 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: piha, ajatus, elossa.

Kovapäinen

Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin. Olemaan poimimatta hedelmiä, jotka vielä kypsyvät. Laittamaan moussakan jämät pakastimeen eikä kaappiin sen yläpuolella. Muistamaan, että sisälläni on pulppuava lähde enkä aina tarvitse ulkoista syytä iloon. Arvostamaan järjestelmällisyyttä ja rutiineja, joiden suojassa luovuus saa kukoistaa. Valitsemaan ulkoisen minimalismin ja sisäisen runsauden. Muistamaan aamukävelyn voiman päivän kulun muuttamisessa. Ihailemaan harakan kauneutta. Että mukavuudenhalu ei ole hyvä syy. Että luuppaavat ajatus-emootioni luikertelevat esiin myrkyllisinä käärmeinä. Lopettamaan ainaisen ongelmanratkaisuni, sen sijaan kommunikoimaan. Painottamaan kohtaamista ymmärryksen sijaan. Ja kohtaamaan kunnioittavasti. Rakentamaan sisäisen rauhan luostarin, kutsumatta vieraiksi levottomia häiriköitä. Kulkemaan kohti elävää.

Vai opinko sittenkään, oivalsinko vain?

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 17 tarinan tulee alkaa lauseella Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin.

Avuttomuus

Arttu ihastui Sissin kömpelyyteen. Hän nautti päästessään opastamaan tätä käytännön asioissa. Sissi edistyi ja häihin liittyvät toimet hän hoiti täysin itsenäisesti, toki Artun piti itse pukeutua. Vähitellen Sissi muuttui Artun sanoin ”vähän niin kuin ämmäksi” alkaessaan huomautella häntä leväperäisesti hoidetuista asioista. Eikä siinä mitään, Sissi oli aina oikeassa. Vuosia kului ja Arttu huomasi Sissin tulleen hailean välinpitämättömäksi. Arttu opetteli juomaan olutta, röyhtäilemään kuuluvasti, taputtelipa vaimoaan takapuolellekin, mutta Sissi ei syttynyt. Arttu oli avuton ja avasi parturissa Eeva-lehden. Siltä istumalta hän jätti väkijuomat, postimerkkeilyn, salasikaroinnin, jopa äijäjoogaporukan. Arttu polvistui Sissin eteen: Tehdäänkö yhteinen aarrekartta? Sissi purskahti itkunauruun ja sanoi Tahdon.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 16 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: avuton, hailea, ämmä.

Musiikillinen kasvutarina

- Poijjaat, se on paskamäyriäinen! kiekui vanhempi enoni usein huoneeseen tullessaan huuliaan vingutellen.

Nuorempi enoni lauloi pidempiä värssyjä:

- Kaikkiin paikkohin ne karvatkin kasvaa ku kainalonkuoppiin ja persiisiin.

- Humpuukia, totesimme veljeni kanssa tutkittuamme asian toisillamme.

Lauluilo tarttui, niinpä esitimme kerran vieraille tällaista:

- Mä oon mikä oon ja käyn vieterillä, piereksin vain patterilla!

Kiitokseksi saimme korsolaisen päänsilityksen, tukkapöllyn.

Koulun laulukokeissa olin luokan tasaisin suorittaja, aina paukahti kuutonen.

Aikuisena menin ryhmään, joka ei osaa laulaa. Opettaja sanoi:

- Sinä siellä, joka laulat nuotin vierestä, tulisitko viereeni, jotta voin pitää sinua silmällä.

Sain siis lopulta kaipaamaani huomiota, erityisyyteni tunnustettiin.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 15 tarinan aiheena on KASVU.

Lähiön Odysseus

Kevät on vuodenajoista julmin, ajattelen kun katson likaisen ikkunaruudun läpi kellastunutta talven painamaa ruohoa. Vuosi sitten oli toisin. Turkoosi meri avautui allamme, kun kävelimme jyrkkärinteisen saaren reunaa käsi kädessä. Aurinko nousi merestä ja mereen se painui punoen kaiken ihmeelliseen punaiseen kuplaansa. Jamas! Malja harhailijoille! Sanamme sekoittuivat salaisiksi loitsuiksi, joilla seireenit yön pimeydessä lukitsivat ruumiimme taivaallisiin solmuihin. Calliope, silloin olin jumalasta seuraava. Nyt tässä lähiön harmaudessa rukoilen elämän kosketusta, edes pientä kauneuden hipaisua, vielä kuusikymmentä tällaista aamua ja kohtaamme jälleen, mutta laulavatko kaskaat enää, olenhan kuin talvehtinut ruoho, taipunut takaisin itsekseni, eikä tämä karu kevät jaksa uuttaa sielua syvyyksistäni…

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 14 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: ruutu, loitsu, turkoosi.

Intiaanileiri

Pensaikossa näkyy liikettä. Metsäjänis tulee esiin, vielä puoliksi valkoinen. Nousen hakeakseni kameran, mutta sitten muistan säännöt. Siemaisen kahvia kuksastani. Palavat puut rätisevät, päässäni ei liiku mitään, minuuteni murut laskeutuvat vatsani pohjalle. Kaminan sytytys ja pannukahvien kiehautus ovat aina ensimmäiset toimenpiteet, tervetuliaisrituaali. Olohuoneen suunnalta kuuluu rapinaa. Hiiri kipittää seinän vieritse, pysähtyy eteiseen, alkaa jyrsiä kenkieni nahkaa. Nousen ylös ja vedän seinäkellon vieterin. En välitä ajasta, mutta pidän rauhoittavasta raksutuksesta. Istun keinutuoliin, sytytän lukuvalon. Hemingway, ensimmäiset 49 kertomusta. Luen vain muutaman lauseen, kuuden sivun novellin tulee riittää koko pääsiäiseksi. Eläydyn joka sanaan, keinun kohti intiaanileiriä. Kello seinällä lyö vaimeasti yhden kerran.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 13 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: jyrsiä, pääsiäinen, kamera.

Haavat

Askelteni rapina hiekkatiellä. Tuulen suhina lehtipuiden harventuneissa lehvästöissä. Näreiköstä kantautuu terävää tiksutusta ja ylempää oksistosta käheitä vihellyksiä. Hätkähdän kun pyy pärähtää lentoon. Tulen aukiolle.

Suuret haavat ovat vielä täällä. Ja sisälläni. Kiertelen puita, katson kuinka runkojen pylonit kohoavat korkealle. Edelleen ne yhdistävät maan ja taivaan. Kuin silloin keväällä, kun vihreä tikka huusi ja hakkasi nimemme toistemme huulille, iholle ja valkovuokot räjähtivät valon saattajiksi. Kun syksy tuli, ei sellaisesta voinut erkaantua repeytymättä, ilman haavoja.

Painan poskeni karkeaan kaarnaan. Tikka tulee esiin, se on harmaa. Haviskaa haavat ja todistakaa! Olen pylväikkönne pyhyydessä vastannut jumalten kutsuun, kurottanut korkeuksiin, riisunut kaiken, saanut haavat.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 12 on vuorossa kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva SusuPetalin kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.

Suostuisitko?

Aurinko nousee naapuritalon yli ja alkaa valaista huonettani. Joulukaktus piirtää varjoja seinälle. Seuraan niiden muodostamia kuvioita ja yritän yön yli valvotuilla silmillä lukea ennusmerkkejä. Äkkiä näen sinut. Suusi on avoinna. Mitä se sanoo?

Jumalauta mies, sä oot sekaisin!

Ryhdistäydyn, ravistelen itseäni ja suunnittelen sängystä nousemista. En jaksa. Vajoan jälleen arkiajatusten alle, haaveiden ja pelkojen rämeikköön. Olisiko fiksua illalla polvistua eteesi? Kysyä tahtoasi yhteisen tien kulkemiselle?

Ei saatana, miten tyhmää! Vastahan me eilen tavattiin.

Mutta kuinka hauskaa meillä oli! Minulla ainakin. Sinä kyllä vajosit välillä omiin maailmoihisi. Hymyilit silti paljon, kun jotain sinulta kysyin. Maistelen sanaa Me. Aurinko valaisee kasvoni.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 11 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: sekaisin, tyhmä, fiksu.

Mitä kilpikonna syö?

Tilanne Helsinginkadulla äityy vaaralliseksi, miehet tönivät toisiaan. Pelastaudun kahvilaan. Otan ikkunapöydän, seuraan tilanteen kehkeytymistä. Vanhempi mies makaa nuoremman päällä. Suut käyvät, en kuule sanoja, vain tarjoilijan kysymyksen: Mitä saisi olla? Huh, otan kahvin ja sen kanssa konjakin. Tämä on jo kolmas kerta tänä aamuna, kun suunnitelmani äkillisesti muuttuvat. En taida enää ehtiä töihin. Enhän käynyt eilenkään. Kaivan kännykästäni kuvan. Meidän hääkuvan. Miten onnistuinkaan kaiken pilaamaan? Kumoan konjakin, kahviin en kajoa. Kadulla huudan nahistelijoille, että menkää saatana töihin siitä. Kukaan ei kuule, tuskin itsekään. Suuntaan kohti tyhjää huonetta, missä kilpikonna odottaa vesikrassiannostaan. Lyön nyrkkini läpi tihkun. Kuvittelen auringon.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 10 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: kuva, kahvila, vaarallinen.

”Merenranta on ainoa paikka, missä suola laskee verenpainetta”

Jossakin päin virtuaalimaailmaa törmäsin Monni Himariin ja tykästyin hänen teksteihinsä niin paljon, että lainasin Himarin kaksi kirjaa Erältä, eräistä (2020) ja Vaella, kalasta, rakasta – Omaa polkua etsimässä (2021).

Himari kertoo luonnon ilmiöistä, kuvailee tunnelmia ja avaa omaa elämäänsä ja tunteitaan. Yksi piirre hänen teksteissään on vanhojen jo outoontuneiden ja täysin omien sanojen käyttö.

Hän kertoo kiinnostavia asioita luonnosta. Kaskelotilla on maailman suurimmat aivot, sen äänielin voi painaa kymmenen tonnia ja äänenvoimakkuus voi olla jopa 230 desibeliä. Se pystyy sukeltamaan kolmentuhannen metrin syvyyteen. Kaskelotin suolisto muodostaa kallisarvoista ambraa, jota kaskelotti ulostaa ja jota kerätään rannoilta hajuvesien, kuten Chanel No. 5, raaka-aineeksi.

Hän kertoo käsityöläiskulttuureista. Kapakalanhaistelijat on Norjassa pieni mutta arvostettu ammattiryhmä. Norjassa keksittiin värjätä seitiä lohimaiseksi hummerilla ja tästä tuotteesta, seilaks, on tullut juhlapöydän herkku.

Ennen kaikkea hän kirjoittaa kauniita ja merkityksellisiä, jopa aforistisia lauseita. Seuraavassa lainauksia hänen teksteistään.

”Vanha ja nokeentunut kahvipannu potpotti kuin syyssoidintaan laulava riekko.”

”Vain minua ympäröivä vanha kermikeidas on nähnyt kaiken, mutta päättää levätä hiljaisena ja kerätä voimia hetkeen, jolloin linnut alkavat taas laulaa lehtiä puihin.”

”Kerro vain, olenhan minä kuunnellut lukemattomia kalajuttuja ennenkin. Olen saanut kanssakeskustelijan vaahtoamaan kuin kylmä olut, joka lämpeni paikoilleen, kun suuta ei maltettu käyttää muuhun kuin puhumiseen.”

”Maantieteellisesti valtameriä on enää kolme ynnä 7,6 miljardia: Tyynimeri, Atlantti ja Intian valtameri, sekä yksi valtameri meistä jokaisen sisällä.”

”Luulen viimein ymmärtäväni, mitä pohjoisen yötön yö tarkoittaa: Silloin rakastuu, minkä jälkeen missään ei ole enää mitään järkeä. Kaikki on mielipuolisen ihanaa, eikä nukkumisesta tule helvettiäkään.”

”Ja sitten, kun on kerran osannut elää toisen kalatarinan mukana ja osannut kysyä ne oikeat kysymykset, sitä tulee kuin varkain yhdeksi, eikä paluuta ole.”

”Onneksi sain sinut nalkkiin – sinä, lempeäkatseinen lohimies, joka aina tarkkaillessasi minua hymyilet ja käytät silmäsi hitaasti kiinni. Se on niin hurmaavaa, että jos sen voisi sitoa perhoksi, kävisi siihen kiinni niin suuri kehukala, ettei minun tarvitsisi koskaan valehdella saaliin suuruutta. Minä vain kertoisin suu vaahdossa kokemastani ja mittaisin ilmaa käsilläni. Aivan kuin ne kaikki muutkin, jotka ovat kerran ymmärtäneet, etteivät he saaneet kalaa: kala sai heidät. Kuten sinä sait minut.”

”Väsyin siihen kaikkeen, väsyin ihmisiin. Surullisinta kuitenkin on se, että väsyin omaan elämääni. Kaikki tunteet, jotka olivat ajaneet minua eteenpäin, hiipuivat. Ontto olo jyrsi sisältäpäin – ihmiskuori, sitä minä olin.”

”Täällä olen uskaltanut olla oma itseni. Siihen on vaikuttanut mitä suurimmissa määrin kiitollisuuden opettelu ja suvaitsevainen ilmapiiri. Kun saaren sielu asettuu ihmiseen, voi kaikessa rauhassa keskittyä meriluonnon tutkimiseen ja perustarpeiden mukaiseen elämään vailla turhaa kerskailua ja esittämistä.”

”Ja kun ei ole mitään sanottavaa, kun ei jaksa kirjoittaa tai laittaa ystäville viestiä, voi aina istahtaa terassille ja vain kuunnella hiljaisuutta – kieltä, jota pohjoinen puhuu parhaiten.”

”Mitä muuta elämä olisikaan kuin uusia alkuja.”

Myös tämän postauksen otsikko on Himarin lause.

Theo valvoo

Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Katson, kuinka valo lisääntyy. En ole nukkunut silmäystäkään. Oikeastaan on helpompi, kun ei tarvitse pitää väkisin silmiä kiinni. Kolmeltatoista Vincentin juna saapuu asemalle. Miksi olen niin levoton? Olenhan valmistautunut kaikkeen: ruokaa ja viiniä on hankittu, olen pyyhkinyt tauluista pölyt ja laittanut ne kauniisti esille. Vaimoni näkee tänään veljeni ensimmäisen kerran. Siksikö olen niin hermona? Mitä jos Vincent ei pidä Johannasta, jos hän järjestää kohtauksen? Millaisia tauluja hän mahtaa tuoda mukanaan? Viimeksi hän toi koko Arlesin. Kuvittelen, että olen siellä. Kun avaan ikkunan, näen itsekin tuon ihmeellisen keltaisen valon. Ja valo parantaa meidät molemmat.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 9 krapuhaasteena on alkulause eli kravun pitää alkaa lauseella Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen.

Keskiyön vieras

Joku koputtaa oveeni juuri kun olen sulkemassa peltejä. Avaan, en tunnista tulijaa. Muukalainen pysyy hädin tuskin pystyssä, sopertaa jotain käsittämätöntä. Kutsun sisään, hän rojahtaa nojatuoliin takan hohteeseen. Hampaat tärisevät kuin hänellä olisi kuumetta. Haen keittiöstä lasillisen vettä, jonka hän tyhjentää kahdella kulauksella. Maistuisiko voileipä, kysyn. Häviän keittiöön kuuntelematta vastausta. Kun olen veistämässä juustoa leivälle, kuulen ulko-oven kolahduksen. Kiiruhdan olohuoneeseen. Muukalainen on poissa. Pöydällä on vain muovirasia. Otan sen käteeni ja juoksen portille. En näe häntä missään. Palaan sisään. Kello lyö kaksitoista. Avaan rasian. Domino-keksejä ja ”Hyvää syntymäpäivää”. Jarmo, perkele! Kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ja mikä ajoitus! Kerrankin olit eka.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 8 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: kuume, muovirasia, muukalainen.

Villit värit

Päiväkävelyllä metsästämässä värejä. Riistaksi käyvät vain villit eläimet, eivät ihmiset eivätkä ihmisen tahtoon kesytetyt. Naakka tulee ensimmäisenä näköpiiriini: mustaa ja harmaata. Kauan ei tarvitse etsiskellä seuraavia värejä: harakan valkoista ja kyllä, siipisulissa hohtaa sininen, kuten yläpuolelleni rähisemään tulleessa sinitiaisessakin. Tiit-sä tiit-sä, isoserkku talitiainen mahtailee keltaisena kuin alkukevään aurinko. Sitten kävelläänkin pitkä pätkä jo löydetyssä värimaailmassa. Kanarialintumaista laulua. Viherpeippo on nimensä väärti, vaikka paljon on myös keltaista. Entäpä ruskea? No, olihan tuossa äsken pikkuvarpusia. Oranssia toivoisin, mutta punarinnat ovat nyt etelässä. Sovitaan muuten, että harakka hohti myös violettina. Punaista löytyy puuta hakkaavan käpytikan housuista. Naurattaa ja beiget hampaani paljastuvat.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 7 tarinan aiheena on väripaletti.

Pelto

Evakuointikäsky tuli monta tuntia sitten. Kun miehet tulivat tarkistamaan, olivatko kaikki totelleet kehotusta, Kari piiloutui kellariin. Vasta kun jalkojen edestakainen kumu yläpuolella oli loppunut, nariseva ulko-ovi paiskattu kiinni ja loittonevat puheäänet vaimentuneet, hän uskalsi hiipiä ylös pirttiin.

Nyt hän katseli ikkunan läpi tuuheaa metsää ja sen vieressä avautuvaa peltoaukeaa. Vaikka hän meni naimisiin Maijan kanssa, oikeastaan tuon pellon kanssa hän oli elämänsä elänyt: toukotyöt, myrkytykset, lannoitukset, sadonkorjuut, kadot, tulvat, kuivuudet. Myötä- ja vastamäet. Maija kuoli pois viisi vuotta sitten, mutta pelto jäi. Nyt hän oli kylän viimeinen asukas. Ajatus lämmitti. Taivaanranta loimotti jo melkoisesti. Kari pyyhki otsaansa. Kuumuus lisääntyi.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 6 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: kuumuus, asukas, metsä.

Tan-cha-cha-cha-maan

Beibi, mä tahdon bailaa

bailaa, bailaa, bailaa

kuin joku ihan sairas

mun päässä sytty airam

Kato nyt mun polvii

ne on makaroonii

niitä kohta särkee

ei oo enää järkee

Kato nyt mun pyllyy

kuinka se heiluu-hyllyy

täs on joku clue nyt

mä nauran niinku Clooney

Tappajatomaatit palaa!

Beibi, mä tahdon härvää

vailla huolen häivää

kuin joku ihan sairas

mun päässä sytty airam

Näin mun kädet heiluu

onko enää reiluu

laittaa lisää vauhtii

matkii Tiuhtii-Viuhtii

Näin mun kroppa reivaa

ethän ulos heivaa

vaik jo käsiis vatkaat

ja sukus ottaa hatkat

Miehet ne tuijottaa vuohii!

Bailaa, bailaa, härvää

vailla huolen häivää

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 5 on vuorossa kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.

Sohva

Ensimmäinen tunne on viha. Se puskee esiin kuin löyly kiukaasta, lämmittää jäseneni ja muuttuu repiväksi raivoksi. Kuka perkele tämän on tehnyt? Sortti-asema on ihan vieressä, eikö olisi voinut viedä sinne? Olisi ollut varaa maksaa sen parikymppiä, kun on noin hienon sohvankin hankkinut. Seison nyrkit puuskassa puhisemassa. Pari lasta porhaltaa ohitseni. Riemastuvat ja alkavat pomppia sohvalla. Ei, ei noin, nyt kuuluu olla vihainen! On tehty väärin! Mutta lapset vain pomppivat ja hekottelevat. Lähden kotiin jäykin askelin. Kestää iltaan saakka, ennen kuin vihan myrkky haihtuu ja kehossani tuntuu jonkinlainen yhtenäisyys. Että voin sanoa olevani yhtä samaa kehoa. Unessa löydän sohvan olohuoneestani.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 4 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: riemastua, yhtenäisyys, raivo.

Om

”Kato, Ripa! Missäs oot luurannut?”

”Äh, lusin sen Matkamessujen palkintomatkan Saariselälle.”

”Vau, oli varmaan mageeta päästä sinne lumen keskelle relaamaan. Meinaan, kun sulla oli se böönauttikin”

”Katin kontit!”

”Ai, mitä sä siellä sitten duunasit?”

”Sepä se, en mitään. Kauhistuin heti, ettei siellä mökkikylässä tosiaan ole mitään. Pakkanen heilui varmaan viidessä kympissä, hyvä kun pääsin hengissä kauppaan. Netti pätki ja töllökin oli tablettikokoa. Siivoilin, sauna oli yks sontaläjä ja korjasin yhden nyrjähtäneen lipaston. Muun ajan pyörittelin keskisormia.”

”Suorituskeskeisyyttä…”

”Älä viitti! Helpotti vasta kun pääsin himaan. Kurvasin heti stadiin ja kävelin ekstaasissa ruuhkaisella Aleksilla. Ihmisiä, äksöniä, raitiovaunujen kolinaa! Jo lähti ahdistus!”

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 3 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: kauhistua, suorituskeskeinen, ruuhkainen.

Timo Naarala - Iltaan on vielä päivän matka

Leena Lumi antoi minulle Timo Naaralan kirjan Iltaan on vielä päivän matka. Päätin kirjoittaa teoksesta blogini ensimmäisen kirja-arvion tai oikeastaan vain ajatuksia ja tunnelmia, joita teos minussa herätti.

Teos on runsas, yli 140 sivua ja se kattaa erilaisia ja eri aikakaudella kirjoitettuja runoja. Tässä olisi ollut aineksia vaikka kahteen eri kokoelmaan. Timon teoksessa vuodenajat vaihtuvat ja runon minä vanhenee. Lapsuus muuttuu nuoruudeksi ja aikuisuudeksi. Yleistunnelma on herkkä ja kovin kaihoisa. 

Kokoelman lapsuusosiossa minua viehättivät monet omasta lapsuudestakin tutut yksityiskohdat, esim. ikkunan halkeama on korjattu valkoisella liimapaperilla; löysin itseni vanhan kenkälaatikon irtokuvista; kotimatkalla löydettiin kuivunut kyyn nahka tieltä.

Runon minällä on ainakin kaksi muusaa, sinä/nainen ja luonto:

Käden kosketus iholla

kuin muisto jostain kaukaa,

lempeän lehdon villi tuoksu.

Ellei sinua olisi,

voisin rakastaa puita, kokonaista metsää.

Molempia muusia tarvitaan:

Minä rakastan sinua
niin kuin tätä yötä ja hiljaisuutta
aamun valoa,
joka levittää siipensä maiseman ylle
minä rakastan sinua
kuin linnun laulua
yöllä ja päivällä
ruohoa jalkasi alla
hiustesi värähdystä tuulessa.

Rakkautta ja erotiikkaa kuvataan luontokuvausta hyödyntämällä. Runossa Vuoreni juurelta sinä kiipeät huipulleni (ks. Leenan lainaus runosta) kuvaus on jopa häpeilemättömän vihjailevaa. Itse asiassa tällaista häpeämättömyyttä ja jonkinlaista rosoa kaipasin lisää kauniiden ja kaihoisien säkeiden lomaan. Toisaalta mietin, olisiko se rikkonut tyylin ja tunnelman.

Aina ei elämä ole erotiikkaa. Toisinaan elämä kulkee ohi ja runon minä jää tarkkailijaksi. Minulle tämä on ollut tuttua. Tapasin itse nuorena huudahtaa: ”Huomenna elämäni alkaa!” Timon näyte tästä:

Aamulla avaan taas verhot
kuin teatterin esiripun
katselen alkavaa näytelmää,
jonka kuiskaaja olen
vaikka haluaisin näyttämölle.

Itsekin jonkin sortin viipyilijänä tunnistin tunteen, kun on talven jäljiltä koinsyömä, katselee ja kuuntelee kuinka kevät melskaa tai ei oikein pysy maailman vauhdissa mukana: kesällä kyselin, / miten talvi sujui.

Itselle yksi koskettavimmista runoista kuvaa elämän ehtoopuolta:

Vuosien vaivoilla pakattu reppu
painaa hartiat kumaraan
katse painuu alas,
eteen katsotaan vain välttämätön
ylös ei ollenkaan.

Silti toivoa on, sillä runo jatkuu:

Valo sokaisee
lintua ei näy,
mutta vielä kuuluu mustarastaan huilu.

Lintujen suurena ystävänä tunnistan, kuinka paljon lohtua linnun laulusta voi saada.

Runot ovat pääosin melankolisia, mutta eivät synkkiä. Positiivisuus näyttäytyy korkeintaan toiveikkuutena: ruoho saa aamuksi kasteen / päivä uuden mahdollisuuden; uskottelen itselleni, että joku tarvitsee minua; ulkona syksy tekee kuolemaa, / teekannu keittiön pöydällä on vielä lämmin; kepeän kesän muistoilla / rokotan itseni / tulevan varalle; päivänä, jona linnut palasivat / tuoksui tuleva.

Pidän erityisesti Timon kyvystä kuvata tunnelmia ja oivalluksia kirkkaalla, suoralla ja yksinkertaisella tavalla: aamulla kerron sinulle kaiken; ystävien sanat jäävät makuna kielelle; kuinka hiljaisia ovat sanat maailman reunalla; tiedän – minulla on edessäni avoin ovi / takanani vain pimeä huone; pihamaalle on jäänyt ikuinen syksy; maailma on vedettävä sisään / henkäys kerrallaan.

Tulipahan runsaasti siteerauksia! Mutta vakuutan, että kirjasta löytyy vielä monta antoisaa runoa tai säettä. Päätän ajatusteni juoksun tulevan kevään ja kesän odotustunnelmiin Timon kauniin kuvauksen myötä:

perhosen levoton lento
nurmen nuottiviivastolla,
kuin äänetön sävellys –
pitkä matka suoraksi oikoa.