sunnuntai 21. huhtikuuta 2024

Kovapäinen

Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin. Olemaan poimimatta hedelmiä, jotka vielä kypsyvät. Laittamaan moussakan jämät pakastimeen eikä kaappiin sen yläpuolella. Muistamaan, että sisälläni on pulppuava lähde enkä aina tarvitse ulkoista syytä iloon. Arvostamaan järjestelmällisyyttä ja rutiineja, joiden suojassa luovuus saa kukoistaa. Valitsemaan ulkoisen minimalismin ja sisäisen runsauden. Muistamaan aamukävelyn voiman päivän kulun muuttamisessa. Ihailemaan harakan kauneutta. Että mukavuudenhalu ei ole hyvä syy. Että luuppaavat ajatus-emootioni luikertelevat esiin myrkyllisinä käärmeinä. Lopettamaan ainaisen ongelmanratkaisuni, sen sijaan kommunikoimaan. Painottamaan kohtaamista ymmärryksen sijaan. Ja kohtaamaan kunnioittavasti. Rakentamaan sisäisen rauhan luostarin, kutsumatta vieraiksi levottomia häiriköitä. Kulkemaan kohti elävää.

Vai opinko sittenkään, oivalsinko vain?

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 17 tarinan tulee alkaa lauseella Liian vanhaksi vartuin ennen kuin vihdoin opin.

16 kommenttia:

  1. Oivallus riittää oppimiseen. Eläköön oivallukset ja niiden avulla muuttuminen ja joidenkin asioiden hyväksyminen sellaisenaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jos kertaus on oppimisen/opintojen äiti, niin voisiko oivallus sitten olla oppimisen isä :o) Useinkaan pelkkä oivallus ei riitä muutoksen jalkauttamiseen, mutta silloin kertaaminen tuo apuja.

      Poista
  2. Oppiminen on pitkä prosessi, joka asiassa. Silti ei kunnolla huomaa valuvansa samoihin vanhoihin helppoihin rutiineihin.
    Muuttuuko noilla oivalluksilla, kunpa tietäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä on ja unohtaminen ja mukavuudenhalu ainaisina vaaroina pitkällä tiellä.

      Poista
  3. Tuot hyvin esille, miten sisäisen ja ulkoisen tasapaino koostuu yksilöllisistä asioista; se on oivallus. Elämä sen oivalluksen kanssa on sitten enemmän ja vähemmän onnistuvaa toteutusta, pitäisikö sanoa ylevästi, kilvoittelua.

    VastaaPoista
  4. Pasasen kilvoittelu-sana on hyvä! Sitähän tämä elämän taival ainakin itselleni on, ja on ihana huomata jälleen kerran että kanssakulkijoita löytyy. Tekstisi pohdinnat ovat itsellenikin tärkeitä. Kaiken tunnistin, mutta nämä ovat kuin omiani, tärkeitä arjen valintoja: "Arvostamaan järjestelmällisyyttä ja rutiineja, joiden suojassa luovuus saa kukoistaa. Valitsemaan ulkoisen minimalismin ja sisäisen runsauden".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kanssakulkijoita tosiaan on, vaikkei useinkaan tiedä missä. Siksi on hyvä heittää "koukkuja vesille" ja katsoa, tarttuuko niihin joku. Mukava kuulla, mitkä sinua erityisesti puhuttelivat.

      Poista
    2. Ailakaarina siis. Kummasti olen nyt jäänyt nimettömäksi kommentoijaksi lähes kaikille! (Mielestäni blogini oli auki ja silloinhan nimi näkyy aina.)

      Poista
  5. "Valitsemaan ulkoisen minimalismin ja sisäisen runsauden.".kirjoituksessasi riittää monenlaista pohdittavaa itsellenikin.

    VastaaPoista
  6. Tuo lista vaatii jo aikamoista itsekuria. Oiuvallus ensin ja oppiminen sitten ja kertaus, mikäli tarvitsee, niin hyvä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekurilla ei yleensä pääse pitkälle, korkeintaan alkuun ja vauhtiin. Parempi on "vapaaehtoinen" aie jonka tietää "syvällä sisimmässään" olevan itselle hyväksi tai tarpeen. On oltava valppaana, etteivät muut "minuuden osat" pääse sotkemaan aiettani, vaan olen tässä asiassa sisimpäni ohjauksessa.

      Poista
  7. Olisiko niin, että välillä unohtaa oppimansa : )

    VastaaPoista
  8. Oppiminen alkaa oivalluksesta, eikö niin? Kun ensin oivaltaa asian, on helpompi aloittaa opettelu. Virheistä ja kertaamalla oppii, kerralla ei opi kukaan.
    Eikä kaikkea ole kai tarkoituskaan osata - yksi osaa yhtä, toinen toista, siksi kai autamme toisiamme silloin kun on tarvis?

    VastaaPoista
  9. Rutiinit rytmitää, antaa aikaa kun ei koko ajan vain luuhaile :) Järjestelmällisyys säästää aikaa. Esimerkki. Kun sakset ja teippi on aina samassa paikassa, niitä ei tarvitse etsiä kun niitä oikeasti ja yleensä kiireesti tarvitsee. Koskee tietty monia muitakin tavaroita ja asioita. Helpottaa elämää ja vähentää turhaa painetta kun tilanne on päällä :)

    VastaaPoista