tiistai 9. huhtikuuta 2024

Musiikillinen kasvutarina

- Poijjaat, se on paskamäyriäinen! kiekui vanhempi enoni usein huoneeseen tullessaan huuliaan vingutellen.

Nuorempi enoni lauloi pidempiä värssyjä:

- Kaikkiin paikkohin ne karvatkin kasvaa ku kainalonkuoppiin ja persiisiin.

- Humpuukia, totesimme veljeni kanssa tutkittuamme asian toisillamme.

Lauluilo tarttui, niinpä esitimme kerran vieraille tällaista:

- Mä oon mikä oon ja käyn vieterillä, piereksin vain patterilla!

Kiitokseksi saimme korsolaisen päänsilityksen, tukkapöllyn.

Koulun laulukokeissa olin luokan tasaisin suorittaja, aina paukahti kuutonen.

Aikuisena menin ryhmään, joka ei osaa laulaa. Opettaja sanoi:

- Sinä siellä, joka laulat nuotin vierestä, tulisitko viereeni, jotta voin pitää sinua silmällä.

Sain siis lopulta kaipaamaani huomiota, erityisyyteni tunnustettiin.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 15 tarinan aiheena on KASVU.



11 kommenttia:

  1. Laulava suku on ilo :D

    Huomio tekee hyvää. Ehkei lauluäänelle, mutta muuten kyllä!

    Mainio tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sata sanaa ei riittänyt suvun lauluharrastuksen tarkempaan esittelyyn, jokunen "kultakurkku" jäi vielä paljastamatta. Huomiota melkein jokainen tosiaan kaipaa.

      Poista
  2. Koulun laulukokeet olivat painajaisia! Toivottavasti niitä ei enää pidetä. . Tarinassasi kehitystä todellakin tapahtui, epävireisestä pierulaulusta ryhmään, joka ei osaa laulaa eikä korsolaista päänsilitystäkään enää jaettu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne olivat kyllä todellisia painajaisia, vieläkin puistattaa!

      Poista
  3. Kansakoulun laulukokeet olivat painajaisia. Laulunumeroni oli vitonen tai viiva.

    VastaaPoista
  4. Tukkapölly esityspalkkiona! Laulunilo loppuu kyllä tuollaiseen. Kiitos muistelusta.
    Ei itsellänikään laulukokeet nappiin menneet, en laulanut ollenkaan, edes yrittänytr ja viiva oli todistuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen olivat kasvatus- ja kannustusmenetelmät toisenlaisia kuin nykyään.

      Poista
  5. No olipa opettaja, ei korvalla pitäminen riittänyt, vielä silmälläkin piti!
    (Kansakoulun ekaluokan todistuksessa minulla oli kuutoset sekä lukemisesta että laulamisesta, mutta kun lukutaito koheni kevääksi seiskaan, lauluääni kärsi siitä ja putosi vitoseen).

    VastaaPoista
  6. Laulaminen ei jännittänyt kovin mutta puhuminen enemmänkin. Onneksi nuo jännitykset on menneet iän myötä.

    VastaaPoista