Kevät on vuodenajoista julmin, ajattelen kun katson likaisen ikkunaruudun läpi kellastunutta talven painamaa ruohoa. Vuosi sitten oli toisin. Turkoosi meri avautui allamme, kun kävelimme jyrkkärinteisen saaren reunaa käsi kädessä. Aurinko nousi merestä ja mereen se painui punoen kaiken ihmeelliseen punaiseen kuplaansa. Jamas! Malja harhailijoille! Sanamme sekoittuivat salaisiksi loitsuiksi, joilla seireenit yön pimeydessä lukitsivat ruumiimme taivaallisiin solmuihin. Calliope, silloin olin jumalasta seuraava. Nyt tässä lähiön harmaudessa rukoilen elämän kosketusta, edes pientä kauneuden hipaisua, vielä kuusikymmentä tällaista aamua ja kohtaamme jälleen, mutta laulavatko kaskaat enää, olenhan kuin talvehtinut ruoho, taipunut takaisin itsekseni, eikä tämä karu kevät jaksa uuttaa sielua syvyyksistäni…
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi
SusuPetalin blogiin.
Viikolla 14 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat:
ruutu, loitsu, turkoosi.
Calliope varmaan siivitti sinut runoilemaan tämän tunnelmallisen kuvauksen, kaunista. Upeita kielikuvia, vahvaa tunnetta.
VastaaPoistaHienosti tulkitsit, elämän kosketusta odottaessa.
VastaaPoistaOolalaa..kaunista ja vähän haikeaa...Meillä paistaa aurinko kevyen pilviharson takaa, ihanaa!
VastaaPoistaIntohimon hetkistä jää haikeus, joka pistää haaveilemaan.
VastaaPoistaOsaat luoda tekstiisi tunnelman.
Runollista tekstiä, kaunista ja haaveellista.
VastaaPoistaKuvaus pistää pohtimaan mistä tulee jaksaminen, mitkä ovat kenellekin merkityksiä, joiden kautta mieli uusiutuu kuten luonto talven jälkeen.
VastaaPoistaKiitokset kommenteistanne!
VastaaPoista