Himari kertoo luonnon ilmiöistä, kuvailee tunnelmia ja avaa omaa elämäänsä ja tunteitaan. Yksi piirre hänen teksteissään on vanhojen jo outoontuneiden ja täysin omien sanojen käyttö.
Hän kertoo kiinnostavia asioita luonnosta. Kaskelotilla on maailman suurimmat aivot, sen äänielin voi painaa kymmenen tonnia ja äänenvoimakkuus voi olla jopa 230 desibeliä. Se pystyy sukeltamaan kolmentuhannen metrin syvyyteen. Kaskelotin suolisto muodostaa kallisarvoista ambraa, jota kaskelotti ulostaa ja jota kerätään rannoilta hajuvesien, kuten Chanel No. 5, raaka-aineeksi.
Hän kertoo käsityöläiskulttuureista. Kapakalanhaistelijat on Norjassa pieni mutta arvostettu ammattiryhmä. Norjassa keksittiin värjätä seitiä lohimaiseksi hummerilla ja tästä tuotteesta, seilaks, on tullut juhlapöydän herkku.
Ennen kaikkea hän kirjoittaa kauniita ja merkityksellisiä, jopa aforistisia lauseita. Seuraavassa lainauksia hänen teksteistään.
”Vanha ja nokeentunut kahvipannu potpotti kuin syyssoidintaan laulava riekko.”
”Vain minua ympäröivä vanha kermikeidas on nähnyt kaiken, mutta päättää levätä hiljaisena ja kerätä voimia hetkeen, jolloin linnut alkavat taas laulaa lehtiä puihin.”
”Kerro vain, olenhan minä kuunnellut lukemattomia kalajuttuja ennenkin. Olen saanut kanssakeskustelijan vaahtoamaan kuin kylmä olut, joka lämpeni paikoilleen, kun suuta ei maltettu käyttää muuhun kuin puhumiseen.”
”Maantieteellisesti valtameriä on enää kolme ynnä 7,6 miljardia: Tyynimeri, Atlantti ja Intian valtameri, sekä yksi valtameri meistä jokaisen sisällä.”
”Luulen viimein ymmärtäväni, mitä pohjoisen yötön yö tarkoittaa: Silloin rakastuu, minkä jälkeen missään ei ole enää mitään järkeä. Kaikki on mielipuolisen ihanaa, eikä nukkumisesta tule helvettiäkään.”
”Ja sitten, kun on kerran osannut elää toisen kalatarinan mukana ja osannut kysyä ne oikeat kysymykset, sitä tulee kuin varkain yhdeksi, eikä paluuta ole.”
”Onneksi sain sinut nalkkiin – sinä, lempeäkatseinen lohimies, joka aina tarkkaillessasi minua hymyilet ja käytät silmäsi hitaasti kiinni. Se on niin hurmaavaa, että jos sen voisi sitoa perhoksi, kävisi siihen kiinni niin suuri kehukala, ettei minun tarvitsisi koskaan valehdella saaliin suuruutta. Minä vain kertoisin suu vaahdossa kokemastani ja mittaisin ilmaa käsilläni. Aivan kuin ne kaikki muutkin, jotka ovat kerran ymmärtäneet, etteivät he saaneet kalaa: kala sai heidät. Kuten sinä sait minut.”
”Väsyin siihen kaikkeen, väsyin ihmisiin. Surullisinta kuitenkin on se, että väsyin omaan elämääni. Kaikki tunteet, jotka olivat ajaneet minua eteenpäin, hiipuivat. Ontto olo jyrsi sisältäpäin – ihmiskuori, sitä minä olin.”
”Täällä olen uskaltanut olla oma itseni. Siihen on vaikuttanut mitä suurimmissa määrin kiitollisuuden opettelu ja suvaitsevainen ilmapiiri. Kun saaren sielu asettuu ihmiseen, voi kaikessa rauhassa keskittyä meriluonnon tutkimiseen ja perustarpeiden mukaiseen elämään vailla turhaa kerskailua ja esittämistä.”
”Ja kun ei ole mitään sanottavaa, kun ei jaksa kirjoittaa tai laittaa ystäville viestiä, voi aina istahtaa terassille ja vain kuunnella hiljaisuutta – kieltä, jota pohjoinen puhuu parhaiten.”
”Mitä muuta elämä olisikaan kuin uusia alkuja.”
Myös tämän postauksen otsikko on Himarin lause.
Hän kertoo kiinnostavia asioita luonnosta. Kaskelotilla on maailman suurimmat aivot, sen äänielin voi painaa kymmenen tonnia ja äänenvoimakkuus voi olla jopa 230 desibeliä. Se pystyy sukeltamaan kolmentuhannen metrin syvyyteen. Kaskelotin suolisto muodostaa kallisarvoista ambraa, jota kaskelotti ulostaa ja jota kerätään rannoilta hajuvesien, kuten Chanel No. 5, raaka-aineeksi.
Hän kertoo käsityöläiskulttuureista. Kapakalanhaistelijat on Norjassa pieni mutta arvostettu ammattiryhmä. Norjassa keksittiin värjätä seitiä lohimaiseksi hummerilla ja tästä tuotteesta, seilaks, on tullut juhlapöydän herkku.
Ennen kaikkea hän kirjoittaa kauniita ja merkityksellisiä, jopa aforistisia lauseita. Seuraavassa lainauksia hänen teksteistään.
”Vanha ja nokeentunut kahvipannu potpotti kuin syyssoidintaan laulava riekko.”
”Vain minua ympäröivä vanha kermikeidas on nähnyt kaiken, mutta päättää levätä hiljaisena ja kerätä voimia hetkeen, jolloin linnut alkavat taas laulaa lehtiä puihin.”
”Kerro vain, olenhan minä kuunnellut lukemattomia kalajuttuja ennenkin. Olen saanut kanssakeskustelijan vaahtoamaan kuin kylmä olut, joka lämpeni paikoilleen, kun suuta ei maltettu käyttää muuhun kuin puhumiseen.”
”Maantieteellisesti valtameriä on enää kolme ynnä 7,6 miljardia: Tyynimeri, Atlantti ja Intian valtameri, sekä yksi valtameri meistä jokaisen sisällä.”
”Luulen viimein ymmärtäväni, mitä pohjoisen yötön yö tarkoittaa: Silloin rakastuu, minkä jälkeen missään ei ole enää mitään järkeä. Kaikki on mielipuolisen ihanaa, eikä nukkumisesta tule helvettiäkään.”
”Ja sitten, kun on kerran osannut elää toisen kalatarinan mukana ja osannut kysyä ne oikeat kysymykset, sitä tulee kuin varkain yhdeksi, eikä paluuta ole.”
”Onneksi sain sinut nalkkiin – sinä, lempeäkatseinen lohimies, joka aina tarkkaillessasi minua hymyilet ja käytät silmäsi hitaasti kiinni. Se on niin hurmaavaa, että jos sen voisi sitoa perhoksi, kävisi siihen kiinni niin suuri kehukala, ettei minun tarvitsisi koskaan valehdella saaliin suuruutta. Minä vain kertoisin suu vaahdossa kokemastani ja mittaisin ilmaa käsilläni. Aivan kuin ne kaikki muutkin, jotka ovat kerran ymmärtäneet, etteivät he saaneet kalaa: kala sai heidät. Kuten sinä sait minut.”
”Väsyin siihen kaikkeen, väsyin ihmisiin. Surullisinta kuitenkin on se, että väsyin omaan elämääni. Kaikki tunteet, jotka olivat ajaneet minua eteenpäin, hiipuivat. Ontto olo jyrsi sisältäpäin – ihmiskuori, sitä minä olin.”
”Täällä olen uskaltanut olla oma itseni. Siihen on vaikuttanut mitä suurimmissa määrin kiitollisuuden opettelu ja suvaitsevainen ilmapiiri. Kun saaren sielu asettuu ihmiseen, voi kaikessa rauhassa keskittyä meriluonnon tutkimiseen ja perustarpeiden mukaiseen elämään vailla turhaa kerskailua ja esittämistä.”
”Ja kun ei ole mitään sanottavaa, kun ei jaksa kirjoittaa tai laittaa ystäville viestiä, voi aina istahtaa terassille ja vain kuunnella hiljaisuutta – kieltä, jota pohjoinen puhuu parhaiten.”
”Mitä muuta elämä olisikaan kuin uusia alkuja.”
Myös tämän postauksen otsikko on Himarin lause.
Hieno tuo otsikko!
VastaaPoistaEikös olekin. Aforistinen ja jopa hauska.
Poista