maanantai 11. maaliskuuta 2024

Suostuisitko?

Aurinko nousee naapuritalon yli ja alkaa valaista huonettani. Joulukaktus piirtää varjoja seinälle. Seuraan niiden muodostamia kuvioita ja yritän yön yli valvotuilla silmillä lukea ennusmerkkejä. Äkkiä näen sinut. Suusi on avoinna. Mitä se sanoo?

Jumalauta mies, sä oot sekaisin!

Ryhdistäydyn, ravistelen itseäni ja suunnittelen sängystä nousemista. En jaksa. Vajoan jälleen arkiajatusten alle, haaveiden ja pelkojen rämeikköön. Olisiko fiksua illalla polvistua eteesi? Kysyä tahtoasi yhteisen tien kulkemiselle?

Ei saatana, miten tyhmää! Vastahan me eilen tavattiin.

Mutta kuinka hauskaa meillä oli! Minulla ainakin. Sinä kyllä vajosit välillä omiin maailmoihisi. Hymyilit silti paljon, kun jotain sinulta kysyin. Maistelen sanaa Me. Aurinko valaisee kasvoni.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 11 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: sekaisin, tyhmä, fiksu.

10 kommenttia:

  1. Kiinnostavia ajatuksia ensitapaamisen jälkimainingeissa.

    VastaaPoista
  2. Hullaantuminen on vahva tunne. Parempi nukkua ensin muutaman yön yli ja vasta sitten kysyä!

    VastaaPoista
  3. Siinähän sitten pohtii haluaako elää viisaasti ja varovaisesti vai "täysillä alas" (kuten 3-vuotias pojanpoikani sanoi saatuaan sukset ensimmäisen kerran jalkaansa hiihtorinteessä). Jälkimmäisessä tapauksessa piisaa ehkä "vauhtia ja vaarallisia tilanteita" enemmän:-).

    VastaaPoista
  4. Ainahan sitä kysäistä voi, asia kyllä aikanaan selviää, jos on selvitäkseen…

    VastaaPoista
  5. Kysyä voi aina. Mitä saa vastaukseksi tai saako sitä, on eri juttu! :)

    VastaaPoista
  6. Ehkä kannattaa vielä jonkun aikaa maistella sanaa me ja olla rakastunut.

    VastaaPoista
  7. Kannatan nukkumista vielä yhden yön yli ennen kysäisemistä...

    VastaaPoista
  8. Miksipä kiirehtiä, vaikka toisaalta miksipä ei. Lienee persoonallisuuskysymyskin, millaisen vastauksen mahdollisesti saisi… Toisen persoonaan perehtyminen vienee kauemmin kuin yhden illan.

    VastaaPoista
  9. Jo se, että uskoo löytäneensä itselleen ns. sielunkumppanin on kyllä hyppäämisen arvoinen asia, kävi miten kävi. Pahinta on muistella elämässään hetkiä, kun ei uskaltanut ottaa riskiä siipiin saamisen pelosta. Tässä tapauksessa tosin toinen osapuoli oli onnekseen tai onnettomuudekseen niin sanotusti järkevä.

    VastaaPoista
  10. Elämä on opettanut:
    Jokainen päivä on elettävä niin kuin se olisi viimeinen, on asioita joita ei pidä miettiä liikaa.

    VastaaPoista