Katto. Kuka uskaltaa kiivetä jyrkälle harjalle? Minä! Kuka pudottautua tikapuiden ylimmältä askelmalta? Minä!
Kellari. Hae hillopurkki! Muista kumisaappaat, siellä on vettä. Ullakko. Tule tänne, jos tarvitset rauhaa, täällä vain romua, purua, ampiaispesiä.
Piha. Pelataan sulkista, hypätään seivästä tai korkeutta. Ammutaan rottia tunkiolta.
Kaivo. Kuivuu kesäksi. Tyhjennettävä, jos lintu maatuu pohjaan.
Kanat. Nokkivat takapuolet toisiltansa, mummo ne tervasi. Possut. Vietiin teuraaksi, sinä jouluna en syönyt kinkkua.
Sauna. Täti kuurasi juuriharjalla ihon hehkuisaksi. Eno heitti ämpärillisen kiukaalle ja sulki oven.
Talo. Jäit muistoihini. Nyt joku aivan vieras niitä kerää.
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.
Viikolla 20 on vuorossa kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva SusuPetalin kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.
Kaivo. Kuivuu kesäksi. Tyhjennettävä, jos lintu maatuu pohjaan.
Kanat. Nokkivat takapuolet toisiltansa, mummo ne tervasi. Possut. Vietiin teuraaksi, sinä jouluna en syönyt kinkkua.
Sauna. Täti kuurasi juuriharjalla ihon hehkuisaksi. Eno heitti ämpärillisen kiukaalle ja sulki oven.
Talo. Jäit muistoihini. Nyt joku aivan vieras niitä kerää.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.
Viikolla 20 on vuorossa kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva SusuPetalin kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.
Muistoja, joita ei unohda <3. Hyvää kesää sinulle Oriolus!
VastaaPoistaKaunista kesää!
PoistaPaljon tapahtuu pienen talon uumenissa. Väkeäkin mahtui, sopu antoi sijaa. Nykyisin kaikilla on oltava oma huone.
VastaaPoistaPihalle mahtui kasveja ja eläimiä. Nykyään ei saa pitää kuin sylikoiria.
No, sopu oli välillä vähän niin ja näin ;o) Sinänsä kiinnostavaa, että omakotitalon pihalla sai pitää kanoja ja possuja.
PoistaNiin paljon kätkevät seinät sisäänsä muistoja, iloja, suruja. Elämänmakuista elämää.
VastaaPoistaKiitos kevään krapuiluistasi, Oriolus!
Kiitokset krapuilun järjestämisistä!
PoistaOlipa realistista nostalgiaa mukavalla tyylillä!
VastaaPoistaKiitos Pasanen!
PoistaIhmiset tekevät talosta kodin. Tunnelmaa on monenlaista. Kivasti muotoilit tarinaa.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaPieniä olivat kodit ennen. Ei ollut juuri omaa tilaa, ei ollut omaa sänkyäkään. Niin liikuttavan todentuntuista. Jäin luettuani hienon tekstisi omiin muistoihini.
VastaaPoistaKyllä kovin ahtaasti asuttiin.
PoistaNuo talot on sen verran kovien ponnistusten kanssa tehty, että ansaitsisivat tulla suojelluksi…. Yläkerroissa moni nuoripari aloitteli yhteistä elämää, isäntäväki sai vähän rahaa korkoihin…
VastaaPoistaLapsuuden kotitien varressa noita taloja oli viisi. Isä rakensi matalamman talon tien päähän v. 1962.
Joo, oli kai tyypillistä, että isäntäväki asusteli alakerrassa ja nuorempi väki yläkerrassa.
VastaaPoistaHyvä tarina ja totta muutamat kohdat omasta lapsuudestani, tämä oli hauska lukea!
VastaaPoistaKiitos SIni!
PoistaAikamoista meininkiä. Oma lapsuus on ollut tylsä tähän verrattuna :) mutten aio vertailla! hahah Mukavaa krapulomaa!
VastaaPoistaJoo, ei kannata vertailla. Mukavaa lomaa sinullekin BLOGitse!
PoistaIhunaisen romantisoitua nostalgiaa, tyksin!!
VastaaPoistaKiitos! Huonotkin muistot taipuvat hyviksi aikojen saatossa.
Poista