Hautausmailla vietetyt vuodet alkoivat vaikuttaa elämääni. Ihastuin kalpeaan luisevaan suntioon. Ja hänen nimeään, Alli, suorastaan rakastin. Erityisesti pidin kylmistä käsistä ja kosin heti, kun kuulin hänen kärsivän valkosormisuudesta. Alli keräsi kovakuoriaisia. Hääyönä näytin hänelle vesipapin, hän minulle papintappajan. Valitettavasti kuolemankello koputti pian ja Alli menehtyi anoreksiaan. Tunnen vieläkin mukavia vilunväristyksiä häntä ajatellessani.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.
Viikolla 43 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: koputtaa, vuosi, valta.
Mielenkiintoinen paikka tuo hautausmaa kerätä linnun nimiä. Allin kovakuoriaiskokoelma lienee iso, eikös niitä ole hautausmailla runsaasti.
VastaaPoistaNiin se kuolemankello tulee pyytämättä...
Hurmaava tarina! Piti ihan tsekata tuo törmäpääsky ja onhan se rip rip!
VastaaPoistaIhanan vinksahtanut stoori, tykkäsin kovasti.
Ei ihan tavallista ajatuksenjuoksua… vai onko sittenkin. Jospa se onkin suodattamatonta!
VastaaPoistaErilainen ja ihastuttava tarina.
VastaaPoistaHurjan hieno rakkaustarina. Maino! Tykkäsin ihan hitokseen. Tuli taas kerraan näytetyä todeksi, kun rakkaus saa vallan, se on menoa.
VastaaPoistaMinun piti kyllä katso tuo vesipappi.
Johan on tarina ja itse jäin ihastelemaan että noin monta linnunnimeä löytyy ihmiskunnastakin. Että oli hauska stoori.
VastaaPoistaMainio potpuri lintuja ja hyönteisiä rakastavaisten keräilyharrastuksena!
VastaaPoista