Epäilen, että muistikuva on lapsuuteni varhaisin. Tai ehkä olen vain päättänyt niin. Mutta miksi juuri tämä melko arkinen hetki on tarttunut muistiini? Oliko minulla puukko ensimmäistä kertaa kädessäni? Tapoinko ensimmäistä kertaa eläviä olentoja, tuntematta vielä tuskaa ja syyllisyyttä teoistani? Muistan, mutten tiedä miksi.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.
Viikolla 38 tarinan aiheena on muisti.
No melkoinen muistikuva kun puukolla vetelit. Ja ruumiita tuli. Huh.
VastaaPoistaMinun muistissani on noin kolmivuotiaana tapahtunut uintiopetus, isä opetti minua uimaan. Hämärä muistikuva innostuksesta. Mutta eihän sitä tiedä, onko se muistia vai kerrottu minulle myöhemmin.
Totta, monesti varmaan luulee muistavansa kokemuksen, vaikka kyse on kerrotusta tapahtumasta, on nähnyt tilnateesta otetun valokuvan tms.
VastaaPoistaPikkuisella ihmisellä puukko kädessä! Mistä lie sen käsiisi olitkaan saanut, tiesit sen tuhovoiman? Miksi piti tappaa? Paljon mietteitä sait aikaiseksi.
VastaaPoistaHui, sarjamurhaajapsykopaattien aluthan aloittavat tappamisensa lapsena eläimillä....
VastaaPoistaOma muisto, kerrottu muisto tai valokuvamuisto? Välillä on vaikeaa tietää.
Toisaalta, puukko pienen kädessä voisi kyllä viitata siihen, että muisto on oikea. On se sen verran kova juttu koltiaiselle saada puukko käteen!
Johonkin todelliseen tuo muistikuva pohjautuu. Itselläni on myös kuva puukosta kädessäni, vuokin pientä puunkappaletta. Muistiini on jäänyt jonkun tokaisevan "tuostahan olisi pitänyt tulla poika kun noin vuolee puuta"
VastaaPoistaOlet varmasti tuota muistikuvaa pohtinut useasti. Ehkä ei selviä, mikä oli perimmäinen syy hakata puukolla umpimähkään. Raju tunteenpurkaus kuitenkin.
VastaaPoista