Valmistaudun viimeiseen heittooni. Olen vasta sijalla kuusi. Pidemmälle pitää heittää, vaikka piikkarin pohja jo repsottaa. Tauolla söin omenan, kotoisin mummoni puusta. Samalla puraisin huuleni halki. Veren maku suussa olkoon kannustajani. Starttaan metrin verran merkkini takaa, kiihdytän itseni hurjaan vauhtiin, tömäytän tukijalkani tantereeseen, runnon heittokädellä räjähtävän riuhtaisun ja karjahdan niin kovaa kuin palkeistani lähtee. Piikkarin pohja repeää. Näen keihään pelkkänä pisteenä taivaalla. Putkeen lähti, pitkälle menee, yleisökin kohahtaa. Kaarta katsoessani unelmoin, mihin voittorahani käytän. Näen itseni kilistelemässä mummoni kanssa Madeira-laseja ja suunnittelemassa seuraavan päivän levada-patikointia. Ensin pitää kuitenkin ostaa kävelysauvat ja uudet piikkarit. Ja syödä paljon lisää verenpunaisia omenoita.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi
SusuPetalin blogiin.
Viikolla 37 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat:
heittää, maku, käyttää.
Toivottavasti lensi pitkälle, että pääsit mummon kanssa kilistelemään.
VastaaPoistaJoo, kyllä voitto tuli eli onnellinen loppu (kertojan kannalta) :o)
PoistaKarjaisu ja omenat, siinäpä suomalaista sisua! Piikkareita saa aina uusia, mutta hyperheitot ovat harvassa.
VastaaPoistaOnneksi madeira-mummot ovat yleisiä :o)
PoistaMinun krapussani heitetään myös mutta ei keihästä...-D aistin samaa urheilujuhlan tuntua tässäkin!
VastaaPoistaNiinpä heitetäänkin. Jostain syystä en saanut kommentoitua blogiasi, joten laitan kommenttini tähän:
Poista"Elävästi kerrottu! Morsiuskimpun heitostahan saisi hyvän uuden kilpailulajin."
Jotenkin mua aina liikuttaa, kun mummot ovat mukana tarinoissa <3. Ja vielä että mummon kanssa voi kilistellä. (AilaKaarina)
VastaaPoistaMummot on parhaita!
Poista<3
PoistaVeren maku suussa on voimakas kannustin. Silleen hiihtokisassakin loppusuoraa vedettiin. MUmmo oli varmaan katsomossa hurraamassa.
VastaaPoistaHauskasti unelmat lentävät samaa vauhtia keihään kanssa.
VastaaPoistaJoo, unelmointi lähti heti lapasista :o)
PoistaViis piikkareista.
VastaaPoista– Pääasia, että keppi lentää, mannekiineja on ihan tarpeeksi Suomessa,
keihäänheittäjä Seppä Räty tokaisi vuonna 1991.
Letkeää reissua!
Keihäänheitto oli lempilajini parikymppiseksi; onneksi älysin luopua siitä ennen kyynärsauvoja ja olkapäävaurioita. Raaka laji terveyden kannalta, mutta kunniakkaat perinteet velvoittavat:-).
VastaaPoista