Nyt hän katseli ikkunan läpi tuuheaa metsää ja sen vieressä avautuvaa peltoaukeaa. Vaikka hän meni naimisiin Maijan kanssa, oikeastaan tuon pellon kanssa hän oli elämänsä elänyt: toukotyöt, myrkytykset, lannoitukset, sadonkorjuut, kadot, tulvat, kuivuudet. Myötä- ja vastamäet. Maija kuoli pois viisi vuotta sitten, mutta pelto jäi. Nyt hän oli kylän viimeinen asukas. Ajatus lämmitti. Taivaanranta loimotti jo melkoisesti. Kari pyyhki otsaansa. Kuumuus lisääntyi.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.
Viikolla 6 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: kuumuus, asukas, metsä.
Kari siis valitsi kohtalonsa ja jäi tulimyrskyn alle. Paha paikka lähteä, jättää kotinsa.
VastaaPoistaVaikea tilanne, mutta Kari valitsi pellon ja kodin, edes vähäksi aikaa.
VastaaPoistaOmista ympyröistä on vaikea lähteä. Moni mummu ja pappa masentuu kun joutuu kodistaan muuttamaan hoivakotiin...
VastaaPoistaHän oli kuin uppoavan laivan kapteeni; ja vielä enemmän: ei lähtenyt edes viimeisenä.
VastaaPoistaMies ei nähnyt yhtäkään syytä lähteä. Elämä oli ollut sidoksissa omaan tilaan, ei sitä voinut jättää.
VastaaPoistaJos ei olisi peltoa, ei olisi mitään, ei ketään, ei mitään miksi jäädä.
VastaaPoistaTästä on puhuttu meillä - mitä meidän kolmen hengen ydinperheellä on jos/kun kaksi muuta lähtevät.