Joku koputtaa oveeni juuri kun olen sulkemassa peltejä. Avaan, en tunnista tulijaa. Muukalainen pysyy hädin tuskin pystyssä, sopertaa jotain käsittämätöntä. Kutsun sisään, hän rojahtaa nojatuoliin takan hohteeseen. Hampaat tärisevät kuin hänellä olisi kuumetta. Haen keittiöstä lasillisen vettä, jonka hän tyhjentää kahdella kulauksella. Maistuisiko voileipä, kysyn. Häviän keittiöön kuuntelematta vastausta. Kun olen veistämässä juustoa leivälle, kuulen ulko-oven kolahduksen. Kiiruhdan olohuoneeseen. Muukalainen on poissa. Pöydällä on vain muovirasia. Otan sen käteeni ja juoksen portille. En näe häntä missään. Palaan sisään. Kello lyö kaksitoista. Avaan rasian. Domino-keksejä ja ”Hyvää syntymäpäivää”. Jarmo, perkele! Kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ja mikä ajoitus! Kerrankin olit eka.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi
SusuPetalin blogiin.
Viikolla 8 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat:
kuume, muovirasia, muukalainen.
Aikamoinen spektaakkeli, mutta mitäpä sitä ei tekisi, jotta olisi eka!
VastaaPoistaOho! En kyllä itse uskaltaisi avata ventovieraalle oveani, mutta tarinan kertoja oli rohkea ja sai kivan lahjan siitä. Oli kyllä hienosti kerrottu ja jännitys pysyi loppuun asti!
VastaaPoistaHauskan esityksen oli vanha tuttu järjestänyt :)
VastaaPoistaNo nyt tuli loppuratkaisu ns puuntakaa, kiva!!
VastaaPoistaTuttu 20 vuoden jälkeen ei moisessa tilanteessa heti tunnu tutulta :-).
VastaaPoistaPariisa kymmenessä vuodessa kyllä muuttuu tunnistamattomaksi muukalaiseksi.
VastaaPoista.Rohkea veto avata ovi keskiyöllä tuntemattomalle.
Dominokekseihin liittyi varmasti oma tarinansa,