Olin puhelimessa ja ylittämässä Pasilansiltaa, kun se tapahtui. Aina luotettava työsalkkuni avautui ja sen sisältö losahti keskelle katua. Tuuli tarttui papereihin, lennätti niitä ympäri siltaa. Saatana, salaiseksi luokiteltua aineistoa! Tästä en selviä! Raitiovaunu lähestyi kuin kiinalainen tankki. Jarrutti. Minäkö sen pysäytin? Lysähdin istumaan. Puhelin tuuttasi huolestunutta huhuilua. Joku seisahtui viereeni. Kysyi. Suuni ei toiminut. Ratikka tööttäsi vihaisesti. Valahdin selälleni makaamaan.
Ylläni hitaasti liitävä lintu, puhtaan valkoinen. Ja taivaalta leijaili lumihiutaleita, kuin lapsuudessa. Työnsin kieleni ulos.
***
Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.
Viikon 46 kravussa tulee olla seuraavat sanat: salkku, verinen, viesti.
Ylläni hitaasti liitävä lintu, puhtaan valkoinen. Ja taivaalta leijaili lumihiutaleita, kuin lapsuudessa. Työnsin kieleni ulos.
***
Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.
Viikon 46 kravussa tulee olla seuraavat sanat: salkku, verinen, viesti.
Auts, taitaa olla burn out jo niin paha, ettei ihan viikonlopun yli huilaamalla selviä. Vatsahaavakin jo vuotaa.
VastaaPoistaKarsea hektisyyden tuntu tässä, teki ihan pahaa, eikä todellakaan tullut ikävä työelämää, vaikka ihan noin huonosti minulla ei mennyt.
Joo, tässä on jo romahduksen tuntu. Jotkut jaksavat sinnitellä valitettavan pitkälle...
Poista