Viileyden kaipuu

Tänä vuonna kesä on ollut nälkäinen. Se haukkasi loppukevään ja hukutti helteisiinsä. Kesäkuun alussa seison mökkilaiturilla, vielä käärmeissäni ryöstetystä keväästä. Hyppään hikisenä järveen, mutta viileyttä ei riitä. Virkistyksen voi saada enää ukkoskuuroista. Syreeni ja suopursu kukkivat, sudenkorennot viistävät vedenpintaa ja pihlajaperhoset ovat jo lennossa. Kypsyykö kesä valmiiksi aivan liian aikaisin?

Eilisillan sateet toivat vihdoin helpotuksen ja tekivät helteistä lopun. Kukkien puhkeaminen ei silti pysähdy. Tänään kymmenet lumpeet ovat päättäneet pullahtaa ulos samaan aikaan. Mikä ihmeellinen synkronisuus! Ehkäpä luonnonjärjestys ei ole täysin rikki. Kuikat tulevat lähelle. Ikiaikaiset linnut, oletteko kokeneet tällaista? Vastaus on pitkä sukellus. Hulluna huomaan kaipaavani syksyä.

o

Tarina, jossa on tasan sata sanaa ja sen tulee sisältää sanat hullu, nälkäinen, hypätä, jotka on poimittu kirjasta Cecilia Samartin: Senor Peregrino.