Kuusikossa levähdin, taivaalla sadat silmät. Kissapöllön huuto yössä – vielä elämänlanka värisi. Kaikki oli luonnollista. Vain minä yksin, pakkomielteitteni vanki.
Oliko siitä jo vuosia, lähdöstäni? Vielä eilen muistin kasvosi. Olisi niin höpö-helppoa luovuttaa. Jousi sisälläni kiristyi: pakko päästä perille.
Kuu piiloutui maan varjoon juuri kun saavuin lammen rantaan. Olisin niin halunnut nähdä kajon veden pinnalla. Nyt vain tyyni syvyys. Tämänkö takia kaikki vaiva? Sukelsin, yritin hengittää, mutta jokin esti. Kun nousin pintaan, kuulin kaikki lammen sammakot. Niiden ikiaikainen kiihko aamun ensi kajossa. En ollut yksin, en erillinen.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.
Viikon 10 kravun tulisi alkaa sanoilla: Kuu oli lähes täysi.