Löhöilen lasiverannan rottinkituolissa. Paistattelen toukokuista päivää. Tukka on sekaisin, pää höyryää halonhakkuun jäljiltä. Rintaan pistää. Silmäkulmastani tirkistelen taivaalla mollottavaa aurinkoa. Ajatus punkeaa pääkoppaan: Tuo se on kaiken aineen tyyssija. Liekö lehdessäkin lukenut, että me kaikki olemme tähtien tarinoita. Eipä hullumpia nuo egyptiläiset, kun tiesivät häntä jumalana palvoa.
Nousen jäykästi ja köpöttelen pihalle. Kompastun kiveen, pysyn pystyssä, mutta lonkka lonksahtaa. Kipu, kaverini, sinusta tiedän, että olen elossa. Vielä pitäisi haravoida pihalta risut ja kuolleet lehdet.
Vaan mikä on tämä tuoksu eteerinen? Voi Luoja, kuinka haiseekaan nenään vastaleivottu pulla. Oikaisen jumalaisen ruhoni seivässuoraksi, ranka rutisee. Suunnistan kohti keittiötä. Kohti päivän tähtihetkeä.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi
SusuPetalin blogiin.
Viikolla 19 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat:
piha, ajatus, elossa.