Loppuunajettu

Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti. Teslan akku on typötyhjä. Pakkanen on kiristymässä. Miksi pysähdyin? Olihan minun pakko, eihän kukaan kestä toista vuorokautta nukkumatta. Olisi vaan pitänyt sammuttaa moottori nukkuessa, pakkasesta huolimatta. Tällä tiellä ei liiku ketään. Karistaakseni takaa-ajajani olin ajellut pikkuteitä pitkin. Matkaa mökille täytyy olla vielä kymmeniä kilometrejä. En pysty tarkistamaan, auto on hengetön. Minä en vielä. Mutta selviänkö aamuun? Vedän karvahatun päähäni ja nousen autosta. Pakkanen paukuttaa puita, takaani kuuluu tykkien jyly. Kuun valossa lähden horjumaan pitkin tienlaitaa eteenpäin. Toivottavasti vastaan tulisi kylä. Seisahdun karmivaan huutoon. Susia. Lähellä. Kuinka kaukana auto on? Kilometri, kaksi… Kylmä tuulahdus käy ylitseni.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 44 tarinan tulee alkaa lauseella Tyhjä näyttö pilkkaa julmasti.

Rakastuneet keräilijät

Keräilyharrastus sai minut valtaansa. Ensin ynnäsin hautausmaalla havaitsemiani lintulajeja, sitten hautakiviin kaiverrettuja linnunnimiä, kuten Sirkku, Kerttu, Sylvia, Kuikka, Sorsa, Lokki, Rautiainen, Leivo, Metsola, Tiainen, Sparv ja Finch. Erityisen tyytyväinen olin, jos henkilön molemmat nimet olivat linnunnimiä. Yhdenlainen erikoisuus oli törmäpääsky, jonka tieteellinen nimi lyhennetään RIP RIP.

Hautausmailla vietetyt vuodet alkoivat vaikuttaa elämääni. Ihastuin kalpeaan luisevaan suntioon. Ja hänen nimeään, Alli, suorastaan rakastin. Erityisesti pidin kylmistä käsistä ja kosin heti, kun kuulin hänen kärsivän valkosormisuudesta. Alli keräsi kovakuoriaisia. Hääyönä näytin hänelle vesipapin, hän minulle papintappajan. Valitettavasti kuolemankello koputti pian ja Alli menehtyi anoreksiaan. Tunnen vieläkin mukavia vilunväristyksiä häntä ajatellessani.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 43 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: koputtaa, vuosi, valta.

Jäniksen päivä

Heilautan repun selkään. Suljen viimeisen kerran tietokoneen, puhelimen, television ja oven. Elämäni on luisunut virtuaaliseksi rinnakkaistodellisuudeksi, jota sähkö- ja mobiiliverkko kannattelevat. Hätistän itseni pois tästä pakkopelistä.

On vielä pimeää. Resuinen rusakko rävähtää juoksuun. Kaipaan pulleatassuisia metsäjäniksiä. Suuntaan kuusikkoon, jonka vihersormi osoittaa pohjoiseen, missä hiiden vintturat vapaina juoksentelevat, pyöräsilmin ihmettelevät.

Aamu langettaa valonsa päälleni. Silkkaa armoa. Alitan moottoritien eläinputkea pitkin. Hurinat jäävät taakse, vain taivaalla enää jylisee. Saavun lammen rantaan. Telkkä sukeltaa pinnan alle. Sinunko munista maailma syntyi? Jatkan matkaa.

Illaksi taivas hiljenee. Sijaan neulasvuoteen erämaajärven rannalle. Tulet palavat, hiipuvat hiillokseksi. Lehtopöllön värisevä tarina. Himmeä pyrstötähti länsitaivaalla. Antaa mennä!

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 42 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: hätistää, ovi, pakko.

Apuja

Rasmus rullaa kohti muistiin tallennettua osoitetta. Meno on raskasta, koska mukaan on lastattu einesten ohella kaksi sixpackkia ja yöllä on satanut kymmenen senttiä lunta. Yhdessä tienristeyksessä hän sutii vartin verran, ennen kuin nuori nainen auttaa hänet lumivallin yli.

Rasmus tutkii luvattua perilletuloaikaa ja akkunsa lataustilaa. Päätös syntyy välittömästi: pieni poikkeus reittiin ja robottiparkkiin ottamaan lisävirtaa. Siellä on tungosta, kollegoita on jonoksi asti. Odottaessa lataus laskee vaarallisen alhaiseksi. ”Voin tarjota kaljat!” hän huudahtaa jo mongertavalla äänellä. Kollegat ovat vaiti, eivät ymmärrä. Mutta vieressä hoiperteleva mies ymmärtää ja avaa rivakasti luukun. ”Kiitos!” sanoo kohteliaaksi opetettu Rasmus. Olo on kuusi kiloa keveämpi.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 41 on vuorossa kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.