Pääsiäisperinteitä

–Äiti, miks me katkotaan näitä oksia?
–Kerätään pajunkissoja. Vanha perinne.
–Eihän nää oo mitään kissoja.
–Ei, mutta niitä sanotaan kissoiksi.
–Ai kun nää on niin pehmeitä.
–Niin justiin. Ja mummi kutsui näitä palmuiksi.
–Hassu mummi. Eihän Suomessa oo palmuja.
–Hei, mitäs te siellä katkotte puista oksia! Tää on suojeltu alue. Soitan kohta 112:een ja joudutte häkkiin.
–Joo, joo, me lähetään pois.

…

–Vesa, oisit lähteny mukaan, yks vihanen setä hyökkäs meiän kimppuun.
–Mä oisin iskenyt sitä kuonoon, niin että veri ois tirskunut.
–Nyt lapset hiljaa! Kohta tulee virpojia.
–Vesa, mitä virpojat on?
–Ne ruoskii meitä risuilla.
–Mä vihaan pääsiäistä.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 16 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: tirskua, perinne, häkki.

Juuri kun...

Mäntymetsän neulastuoksu. Paljaat jalat käpyisellä polulla. Pysähdy! Isoveli ei kuule, katoaa mutkan taa. Oota, ei niin kovaa! Äh, tupsahdan maahan. 

Onpa hiljaista. Puut kohoavat ainakin taivaisiin asti. Aurinko kurkkaa pilven takaa ja taikoo puille varjot. Olenkin vankina suuressa metsässä. Tyrmässä puupilarikaltereiden takana. Sudenkorento laskeutuu paljaalle polvelleni. Siivet kimaltelevat, leuat jauhavat. Hyvä! Syö kaikki vanginvartijat. Opasta minut pois tästä vankilasta. Mutta sitä ennen, näytä aarre. 

Korento nousee lentoon. Minä perään. Ei pysytä tutulla polulla. Edessä näkyy sinistä! Koikkelehdin suopursujen läpi. Ne raapivat jalkoja. Vau, lampi!!! Samassa kuulen isoveljen huutavan minua. Mäntti! Juuri kun olen vapaa mies ja aarre odottaa!

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 15 on vuorossa kuvahaaste. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.

Rannalla

Ilta pimenee. Täysi hiljaisuus, vain vaatteitteni kahinaa, kun vaihdan asentoa. Järvelle muodostuu sumua. Usvan keskeltä lipuu joutsen. Musta. Häviää kaislojen taakse. Puistattaa, kylmyyskö? 

En halua istua pimeässä. Nuotio tuntuu liialliselta. Löydän povitaskuun unohtuneen hautakynttilän. Katselen liekin lepatusta. Sydän palaa. Valaisee ympärilleni pienen piirin. Tämä hetki on runoutta. Järvi, joutsen, kynttilä, istuja; siinä säkeet. Ja niiden väliin avautuu rotkoja, etäisyyksiä. Syviä laaksoja, joissa voi vielä elää.

Välähdys, toinen, koko taivaanranta kumisee. Käärmeet kiemurtelevat esiin koloistaan, lepakot läpsyttävät nahkaisia siipiään. Jyly lähenee ja aamuun on pitkä matka. Puristan kynttilää. Mitkä olivatkaan viimeiset sanasi? Muistan ja liekki leimahtaa. Leijailen syvyyksiin. Kuin tuhka.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 7 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: musta, runous, kynttilä.

Uskomatonta

Älä usko kaikkea, mitä sinulle kerrotaan. Allekirjoituksena Tuomas. Siinä se killitti kirkon ovessa, kun aamulla ohitse kuljin. Punainen lappu. Teesi. Varoitus istutti minut alakoulun pulpettiin. Opettaja oli juuri nimennyt Länsi-Saksan pääkaupungiksi Berliinin. Minun teki mieli huutaa, että ei ei, se on Bonn. Eivätkö opettajat tiedäkään kaikkea? Tunsin, kuinka hän mureni silmissäni kuin kivijalka, johon oli louhittu liian suuri autotallinovi. Älä usko kaikkea! Topeliuksesta lähtien on ollut satusetiä ja tarutätejä, vale- ja joulupukkeja, emävalehtelijoita, propagandalfeja, huijervaaroja, jopa kokonaisia valehtelijoiden klubeja. Enkö minäkin vannonut ystävilleni, julistanut maailmalle, etten koskaan menisi naimisiin. Kuitenkin sormus kiiltelee nimettömässä. Älä siis usko, mitä sinulle puputan.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 6 tarinan tulee alkaa lauseella Älä usko kaikkea, mitä sinulle kerrotaan.

Huutomerkki!

Hannalla on marraskuinen vapaapäivä, vasta toinen tänä vuonna. Ei jaksaisi lähteä mihinkään, mutta kollegat työpaikalla ovat olleet ihastuksissaan ”Elämän kilpailija” yhteisnäyttelyyn. Pakko nähdä!

Hanna ahdistuu ihmispaljoudesta. Tässäkin huoneessa… hän arvioi lukumäärän… ainakin 120 henkilöä. Hanna vilkuilee teoksia, ei pysähdy yhdenkään äärelle, näkeehän nuo kävellessäkin. Yksi taulu saa hänet kuitenkin seisahtumaan. Iso punainen huutomerkki mustalla taustalla. Mikä toikin on olevinaan! Mitä, onko huutomerkin pisteessä ihmisen kasvot? Kauhistuneet kasvot. Kuin minä!

Äkkiä vieressä seisoo Make, johon hän oli nuorena lääpällään. Lamaantuneena Hanna seuraa, kuinka rauhallisesti tämä etenee, pysähtyy jokaisen taulun kohdalle. Olisikohan meistä tullut jotain? Hanna nytkähtää liikkeelle. Pakko saada skumppaa!

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 5 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: kilpailija, taulu, lukumäärä.

Pipo päässä pakkasella

Jaskan suuri pipo pyöri päässä. Hän pesi sen kiehuvalla vedellä. Liian tiukaksi kutistunut päähine hylättiin lapaslaatikkoon, sinkkuelämä sujui paljainkin päin. Pakkasaamuna peilin vieressä Jaska kuitenkin venytti pipoaan päänsä peitoksi ja sai sen juuri ja juuri pysymään paikoillaan.

Saija kertoi myöhemmin, että oli heti ensinäkemisellä ihastunut Jaskaan. Jo silloin, kun miehen silmät olivat lämpimästi tuijottaneet häntä kuin olisivat ihmettä todistaneet. Lopullinen läikähdys tuli, kun heidän jutellessa miehen pipo oli alkanut liikkua. Se nousi hitaasti irti hänen päästään Jaskan mumistessa jotain käsittämätöntä pipon keittämisestä. Tämä kaikki oli Saijalle selkeä merkki. Ei kukaan koskaan ollut osoittanut häntä kohtaan suurempaa kiinnostusta.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 4 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: pipo, vieressä, mumista.