Laivanupotusta

Se oli tuloillaan. Se kipunoi jo silloin, kun kaikki oli vielä jotenkuten. Kun suusi mutristui aina samalla tavalla paheksuessasi muita. Kun joulusaunan jälkeen nukahdimme sohvalle ja lahjat jäivät avaamatta. Kun hekumoin jumalten juomaa, mutta sain käteeni vesilasin ja imurin eikä parketilla ollut yhtä ainutta koivunsiementä. Kun happi loppui yhteisestä huoneesta ja minun oli pakko lähteä yöhön kävelemään.

Säröjä tuli. Tein typeryyksiä, ehkä vain repiäkseni railoja väliimme. Yhtenä päivänä pimahdin ja annoin sanojen tulla. Raskaita sivalluksia, käärmeen sihinää vihaisten hampaiden välistä. Siitä vielä selvisimme.

Syksyisenä lauantai-aamuna yritit saada minua mukaasi kauppaan. ”Minä en nyt tule”, sain sanotuksi. Osui. Me upposimme.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 39 kravussa on aiheena muutos.

Perustoimeentulotuki

Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme, rukoilen. Odottelemme aamuhämärissä muun jengin kanssa rantahietikossa. Kiireisiä ohikävelijöitä riittää, mutta kukaan ei pysähdy. En voi olla kiljaisematta. Ääneni kaikuu komeasti Finlandiatalon marmoriseinistä.

Vihdoin tulee tuttu kumara, vihreä hahmo kädessään keltainen muovikassi. Mukana on nopeasti liikkuva seuralainen, varmaan juvenaali. Mutta he vain puhelevat. Syöksähdän kohti. Juvenaali pakenee puun taakse. Taidan olla sen mielestä pelottava. Olen toki jengin suurin, mutta hyvätapainen. En ole varastanut kesällä kuin muutaman jäätelön Kauppatorilla. Ja tarkkuusammuntaa kakalla en ole harrastanut lainkaan.

Kiljun taukoamatta, kunnes lentävä leipä tukkii kurkkuni. Ei kukaan elä pelkistä leivistä, ajattelen ja niitä napsiessani odottelen jo rusinapullasadetta.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 38 kravussa tulee olla seuraavat sanat: puhua, leipä, pelottava.

Vapautuminen

Tilinteon hetki. Käsi nousee, pysähtyy hetkeksi, vapisee, ja painuu sitten vääjäämättä alaspäin. Kuuluu terävä risahdus. Asfaltilla lojuva puhelin pirstoutuu tuhannen päreiksi vasaran iskeytyessä sitä vasten.

-Vittu, mä tein sen! Kvanttimekaniikka kohtasi Newtonin mekaniikan ja hävisi. Voima murskasi nokkeluuden. Mä oon vapaa.

Mika tuntee voiman nousevan sisällään.

-Ei tuu sua ikävä! Tätä täytyy juhlia! Onkohan Jarmo kotosalla?

Käsi kaivaa automaattisesti taskua.

-Ai niin, täytyy totutella uuteen elämään.

Mika kävelee Jarmolle ja soittaa ovikelloa. Kukaan ei avaa. Pekalle on liian pitkä matka lähteä sokkona yrittämään.

-Paskat, en mä tiiä, tarttenko enää kavereitakaan. Ne on kuitenkin aina naama kiinni niissä saatanan kännyköissä.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 37 kravussa tulee olla seuraavat sanat: tili, puhelin, ikävä.

Penkinpuhujat

–Kato penkki. Istutaan alas.
–Kun ei voida ylöskään istua.
–Selkänojalle?
–No ei, mut voin kirjoittaa höpinämme ylös.
–Siksipä sut tähän penkkiin istutinkin.
–Tuotankohan satoa?
–Oot liian kuiva.
–Oonkin ihan naatti. Ramasee.
–Kunhan et näe penkinpainajaisia.
–Vasta helmikuussa. Nythän on muistaakseni elokuu.
–Tuntuuko, et oot elossa?
–Ei, pitää lähteä elonkerjuulle.
–Tuikku murheeseen!
–Onks sulla tikut?
–Vasta Peran haudalla.
–Sytytetäänkö muutakin? Vaikka roskakatos?
–Niin, roskathan nykyään poltetaan.
–Ihan sormia polttelee.
–Se on toi tupakanjämä.
–Au, mut voitais kato olla avuksi.
–Äh, kun ne aina soittaa palokunnan paikalle.
–Paska juttu. Puhutaanko me paskaa?
–Naatit tarvii lantaa. Annetaan palaa ennen kuin tuhkana leijutaan.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 36 krapuhaaste on yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.

Hyypiö

En ensin huomaa häntä. Mies seisoo kuusen varjossa päällään vain sammaleenvihreät shortsit. Moikkaan ja asetun nuotiopaikalla hänen lähelleen, koska olen alkanut harjoittaa itsemyötätuntoa ja samalla empatiaa muita kohtaan.

• Kuinka tarkenet ilman paitaa?
• Kylmäaltistusta.
• Eikä sulla ole kenkiäkään.
• Luoja on luonut meille nahkamokkasiinit. Ne vahvistuvat käytössä, toisin kuin kengät.

Sytyttelen tulia ja kaivan makkarat esiin. Tarkastelen outoa tyyppiä. Kiroilen itsekseni, että hän pilaa nuotiohetkeni.

• Liikenisikö yksi makkara? En ole löytänyt tarpeeksi syötävää. 
• Kuule, minulla on edessäni pitkä matka ja tarvitsen itse kaiken ruoan.

Kun seuraavan kerran katsahdan mieheen, hän on poissa. Outo hyypiö! Suljen silmäni. Alan poistaa kokemaani häiriötä Metta-meditaatiolla.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 35 kravussa tulee olla seuraavat sanat: empaattinen, sammal, tarkastella.

Olin valmis

Minä muistan sen päivän, kun kesän kämmen silitti rantaa. Tuuli leppeä, lokin kevyt liito. Osoitit horisonttiin purjehtivaa valkeaa venettä. Katsoin silmäkulmiesi siristystä, huuliesi liikettä. Sanoit haluavasi olla tuossa veneessä. Minä tässä kivellä, vieressäsi.

Tarjosin kuohuvaa. Joit ahnaasti kuin elämää. Näkymä merelle, tämä ikuinen kallio, kesän loppumaton aurinko. Vesi kimmelsi kuin toivo.

Minä muistan sen illan. Viinin huntu, suloinen kuin nouseva usva. Ja sinä minun uni. Kuviteltu yhteys. En osannut meren kieltä. Pyörittelin pyöreitä kielellä, mutta suustani tuli kivisiä sanoja: joutavia, naarmuttavia. Yö särkyi. Sinä lähdit.

Juurruin rannalle, kasteiseksi männyksi. Aamun hämärässä kuvittelin purjeveneen. Sopersin merelle rakkauden itsestäni ulos.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 20 krapuhaaste on yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.

Lakit

Bussilla pääsi melko lähelle. Seitsemän kilometrin patikoinnin jälkeen olen mökillä.

”Tervetuloa!” Jarkko toivottelee.

Astun sisään. Kamiinassa tuli räiskyy ja luo hohdetta hämärään mökkiin. Asetan tuliaiset pöydälle ja Jarkko kaataa mukeihimme simaa. Se vaahtoaa kuin skumppa.

”Skool!”

Katselen valkeaa maisemaa ikkunasta.

”Meillä on lumet sulaneet aikoja sitten ja järvetkin ovat jo jäättömiä.”

”Ja silti tulit tänne talven keskelle?”

”Tykkään olla sesongin ulkopuolella.”

”Huomenna mennään riekonpyyntiin Ullavanmäelle.”

”Voittaa nakit. Toin muuten meille lakit!”

Läjäytän hatun päähäni.

Jarkko hypistelee kummasti omaansa ja laittaa sen sitten lattialle ylösalaisin. Mökissä kierrellyt kissa kiertyy kerälle sen sisään.

”Katten Fredrikson”, Jarkko hörähtää ja kiinnittää lyyran karvaräysäänsä.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 18 tarinan aiheena on vappu.

Pääsiäisperinteitä

–Äiti, miks me katkotaan näitä oksia?
–Kerätään pajunkissoja. Vanha perinne.
–Eihän nää oo mitään kissoja.
–Ei, mutta niitä sanotaan kissoiksi.
–Ai kun nää on niin pehmeitä.
–Niin justiin. Ja mummi kutsui näitä palmuiksi.
–Hassu mummi. Eihän Suomessa oo palmuja.
–Hei, mitäs te siellä katkotte puista oksia! Tää on suojeltu alue. Soitan kohta 112:een ja joudutte häkkiin.
–Joo, joo, me lähetään pois.

…

–Vesa, oisit lähteny mukaan, yks vihanen setä hyökkäs meiän kimppuun.
–Mä oisin iskenyt sitä kuonoon, niin että veri ois tirskunut.
–Nyt lapset hiljaa! Kohta tulee virpojia.
–Vesa, mitä virpojat on?
–Ne ruoskii meitä risuilla.
–Mä vihaan pääsiäistä.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 16 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: tirskua, perinne, häkki.

Juuri kun...

Mäntymetsän neulastuoksu. Paljaat jalat käpyisellä polulla. Pysähdy! Isoveli ei kuule, katoaa mutkan taa. Oota, ei niin kovaa! Äh, tupsahdan maahan. 

Onpa hiljaista. Puut kohoavat ainakin taivaisiin asti. Aurinko kurkkaa pilven takaa ja taikoo puille varjot. Olenkin vankina suuressa metsässä. Tyrmässä puupilarikaltereiden takana. Sudenkorento laskeutuu paljaalle polvelleni. Siivet kimaltelevat, leuat jauhavat. Hyvä! Syö kaikki vanginvartijat. Opasta minut pois tästä vankilasta. Mutta sitä ennen, näytä aarre. 

Korento nousee lentoon. Minä perään. Ei pysytä tutulla polulla. Edessä näkyy sinistä! Koikkelehdin suopursujen läpi. Ne raapivat jalkoja. Vau, lampi!!! Samassa kuulen isoveljen huutavan minua. Mäntti! Juuri kun olen vapaa mies ja aarre odottaa!

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 15 on vuorossa kuvahaaste. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.

Rannalla

Ilta pimenee. Täysi hiljaisuus, vain vaatteitteni kahinaa, kun vaihdan asentoa. Järvelle muodostuu sumua. Usvan keskeltä lipuu joutsen. Musta. Häviää kaislojen taakse. Puistattaa, kylmyyskö? 

En halua istua pimeässä. Nuotio tuntuu liialliselta. Löydän povitaskuun unohtuneen hautakynttilän. Katselen liekin lepatusta. Sydän palaa. Valaisee ympärilleni pienen piirin. Tämä hetki on runoutta. Järvi, joutsen, kynttilä, istuja; siinä säkeet. Ja niiden väliin avautuu rotkoja, etäisyyksiä. Syviä laaksoja, joissa voi vielä elää.

Välähdys, toinen, koko taivaanranta kumisee. Käärmeet kiemurtelevat esiin koloistaan, lepakot läpsyttävät nahkaisia siipiään. Jyly lähenee ja aamuun on pitkä matka. Puristan kynttilää. Mitkä olivatkaan viimeiset sanasi? Muistan ja liekki leimahtaa. Leijailen syvyyksiin. Kuin tuhka.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 7 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: musta, runous, kynttilä.

Uskomatonta

Älä usko kaikkea, mitä sinulle kerrotaan. Allekirjoituksena Tuomas. Siinä se killitti kirkon ovessa, kun aamulla ohitse kuljin. Punainen lappu. Teesi. Varoitus istutti minut alakoulun pulpettiin. Opettaja oli juuri nimennyt Länsi-Saksan pääkaupungiksi Berliinin. Minun teki mieli huutaa, että ei ei, se on Bonn. Eivätkö opettajat tiedäkään kaikkea? Tunsin, kuinka hän mureni silmissäni kuin kivijalka, johon oli louhittu liian suuri autotallinovi. Älä usko kaikkea! Topeliuksesta lähtien on ollut satusetiä ja tarutätejä, vale- ja joulupukkeja, emävalehtelijoita, propagandalfeja, huijervaaroja, jopa kokonaisia valehtelijoiden klubeja. Enkö minäkin vannonut ystävilleni, julistanut maailmalle, etten koskaan menisi naimisiin. Kuitenkin sormus kiiltelee nimettömässä. Älä siis usko, mitä sinulle puputan.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 6 tarinan tulee alkaa lauseella Älä usko kaikkea, mitä sinulle kerrotaan.

Huutomerkki!

Hannalla on marraskuinen vapaapäivä, vasta toinen tänä vuonna. Ei jaksaisi lähteä mihinkään, mutta kollegat työpaikalla ovat olleet ihastuksissaan ”Elämän kilpailija” yhteisnäyttelyyn. Pakko nähdä!

Hanna ahdistuu ihmispaljoudesta. Tässäkin huoneessa… hän arvioi lukumäärän… ainakin 120 henkilöä. Hanna vilkuilee teoksia, ei pysähdy yhdenkään äärelle, näkeehän nuo kävellessäkin. Yksi taulu saa hänet kuitenkin seisahtumaan. Iso punainen huutomerkki mustalla taustalla. Mikä toikin on olevinaan! Mitä, onko huutomerkin pisteessä ihmisen kasvot? Kauhistuneet kasvot. Kuin minä!

Äkkiä vieressä seisoo Make, johon hän oli nuorena lääpällään. Lamaantuneena Hanna seuraa, kuinka rauhallisesti tämä etenee, pysähtyy jokaisen taulun kohdalle. Olisikohan meistä tullut jotain? Hanna nytkähtää liikkeelle. Pakko saada skumppaa!

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 5 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: kilpailija, taulu, lukumäärä.

Pipo päässä pakkasella

Jaskan suuri pipo pyöri päässä. Hän pesi sen kiehuvalla vedellä. Liian tiukaksi kutistunut päähine hylättiin lapaslaatikkoon, sinkkuelämä sujui paljainkin päin. Pakkasaamuna peilin vieressä Jaska kuitenkin venytti pipoaan päänsä peitoksi ja sai sen juuri ja juuri pysymään paikoillaan.

Saija kertoi myöhemmin, että oli heti ensinäkemisellä ihastunut Jaskaan. Jo silloin, kun miehen silmät olivat lämpimästi tuijottaneet häntä kuin olisivat ihmettä todistaneet. Lopullinen läikähdys tuli, kun heidän jutellessa miehen pipo oli alkanut liikkua. Se nousi hitaasti irti hänen päästään Jaskan mumistessa jotain käsittämätöntä pipon keittämisestä. Tämä kaikki oli Saijalle selkeä merkki. Ei kukaan koskaan ollut osoittanut häntä kohtaan suurempaa kiinnostusta.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikolla 4 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: pipo, vieressä, mumista.