Ilta pimenee. Täysi hiljaisuus, vain vaatteitteni kahinaa, kun vaihdan asentoa. Järvelle muodostuu sumua. Usvan keskeltä lipuu joutsen. Musta. Häviää kaislojen taakse. Puistattaa, kylmyyskö?
En halua istua pimeässä. Nuotio tuntuu liialliselta. Löydän povitaskuun unohtuneen hautakynttilän. Katselen liekin lepatusta. Sydän palaa. Valaisee ympärilleni pienen piirin. Tämä hetki on runoutta. Järvi, joutsen, kynttilä, istuja; siinä säkeet. Ja niiden väliin avautuu rotkoja, etäisyyksiä. Syviä laaksoja, joissa voi vielä elää.
Välähdys, toinen, koko taivaanranta kumisee. Käärmeet kiemurtelevat esiin koloistaan, lepakot läpsyttävät nahkaisia siipiään. Jyly lähenee ja aamuun on pitkä matka. Puristan kynttilää. Mitkä olivatkaan viimeiset sanasi? Muistan ja liekki leimahtaa. Leijailen syvyyksiin. Kuin tuhka.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.
Viikolla 7 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: musta, runous, kynttilä.
Musta joutsen, enteellinen ilmestys.
VastaaPoistaVahvaa tunnelmaa kirjoituksessasi, kaunista kieltä, mystistä.
Mustan joutsenen lipuminen lähemmäksi, taskuun unohtunut ja sopivasti tarpeeseen löytynyt hautakynttilä luovat maagisen tunnelman. Isoja asioita tapahtuuennen loppua.
VastaaPoistaLyhyet lauseet rakentavat odottavan tunnelman.
Musta joutsen, pimeys ja hautakynttilä - kylmät väreet.
VastaaPoistaRannalla istuja on kokenut ehkä kovia asioita elämässään. Nyt siinä miettii ja mietiskelee. Tykkäsin.
VastaaPoistaMysteerinen loppu, jota täytyy miettiä. Mutta kerrassaan upeaa kieltä, esim. tässä: "Välähdys, toinen, koko taivaanranta kumisee. Käärmeet kiemurtelevat esiin koloistaan, lepakot läpsyttävät nahkaisia siipiään."
VastaaPoistaApokalyptinen tunnelma on tässä vahvasti mukana.
VastaaPoista