Käänsin katseeni taivaalle. Valkeat kalalokit, lumen lähettiläät, huusivat kolmasti: Pelasta itsesi!
Juoksin rannalle viimalta suojaan. Istuuduin kalliolle, suljin silmäni, kiipesin hetkeksi ikuisen pysyvyyden vuorelle. Kun avasin silmäni, vesilinnut olivat uineet lähelle. Vastavaloon näin vain silhuetit, kuin tulevaisuuden ilman värejä. Pienimmät uikut hukkuivat vaahtopäiden taakse.
Illalla tyyntyi ja koivut roikottivat väsyneitä risujaan. Taivas punertui sytyttäen sisälleni liekin, jonka valossa näin kivessä lukon. Avasin sen laulujoutsenen kaulasulalla. Lukon takaa löytyi viesti. Levisi raukea rauha. Valkoinen varmuus.
Lumi tuli aamulla.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.
Viikon 42 kravun täytyy alkaa sanoilla: Se oli sinä päivänä, jolloin…
Hieno kuvaus syksyn myräkästä ja talven tulosta.
VastaaPoistaKaunista. Sanat soljuivat ikään kuin maalaten taulun syysmyrkystä edessäni. Hieno kirjoitus.
VastaaPoistaKaunis runollinen krapu.
VastaaPoistaOnnekasta jos löytää tasapainon ja osaa tehdä päätöksen taistellako vastaan vai jättäytyäkö luonnonvoimien vietäväksi 💚
VastaaPoistaYksi onnen muoto on olla moittimatta säitä, vuodenaikojen vaihtelua ja antautua niiden muutoksille, jopa nauttia niistä. Tämä on lyyrinen kuvaus siitä, mainio.
VastaaPoistaKaunista tekstiä. Mukava edetä sanojesi mukana syksyn keltalehdistä ensimmäisiin lumiin ja nähdä avoimin mielin kaikki, mitä niiden välissä on.
VastaaPoistaHieman surrealistisuutta todellisuuden rinnalla.
VastaaPoistaOiettä sentään kuinka taas kaunista kirjoitusta!
VastaaPoistaHieno lopetus "Lumi tuli aamulla" !
VastaaPoistaUpea maisemataulu!
VastaaPoistaIhanasti kerrottu syksyn antautuminen talvelle💕.
VastaaPoista