Antautuminen

Se oli sinä päivänä, jolloin tuuli tyhjensi puut kesän lehdistä. Yritin pitää kiinni vihreistä, mutta keltalehtisade muuttui yhä sankemmaksi. Pohjoispuhurissa vinkui talvi.

Käänsin katseeni taivaalle. Valkeat kalalokit, lumen lähettiläät, huusivat kolmasti: Pelasta itsesi!

Juoksin rannalle viimalta suojaan. Istuuduin kalliolle, suljin silmäni, kiipesin hetkeksi ikuisen pysyvyyden vuorelle. Kun avasin silmäni, vesilinnut olivat uineet lähelle. Vastavaloon näin vain silhuetit, kuin tulevaisuuden ilman värejä. Pienimmät uikut hukkuivat vaahtopäiden taakse.

Illalla tyyntyi ja koivut roikottivat väsyneitä risujaan. Taivas punertui sytyttäen sisälleni liekin, jonka valossa näin kivessä lukon. Avasin sen laulujoutsenen kaulasulalla. Lukon takaa löytyi viesti. Levisi raukea rauha. Valkoinen varmuus.

Lumi tuli aamulla.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 42 kravun täytyy alkaa sanoilla: Se oli sinä päivänä, jolloin…