Säröjä tuli. Tein typeryyksiä, ehkä vain repiäkseni railoja väliimme. Yhtenä päivänä pimahdin ja annoin sanojen tulla. Raskaita sivalluksia, käärmeen sihinää vihaisten hampaiden välistä. Siitä vielä selvisimme.
Syksyisenä lauantai-aamuna yritit saada minua mukaasi kauppaan. ”Minä en nyt tule”, sain sanotuksi. Osui. Me upposimme.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.
Viikon 39 kravussa on aiheena muutos.
Vaikutti siltä, että iso muutos oli tulollaan ja lopulta sitten sen oli pakko tulla.
VastaaPoistaNäinhän tässä kävi.
PoistaTästä tulee mieleen Korento-bändin biisi Kaksi hylkyä.
VastaaPoistaKun laivat saavat osuman, niin tuho on väistämättä edessä. Haaksirikko ja pelastautukoon sen ken voi.
Tiivis summaus suhteen päättymisestä.
Minulle tuntematon bändi ja biisi. Täytyypi tutustua!
PoistaKyllä minä sitten tykkään näistä krapuistasi. Ehkä surullinenkin tarina mutta koskettava! 🤍
VastaaPoistaKiitos SIni!
PoistaNaseva muutostarina! Erityisesti vielä lopetus.
VastaaPoistaKiitos Pasanen!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOnpas mielettömän hieno teksti!
VastaaPoistaKiitos Birgitta!
PoistaPienistä muutoksista suureen! Olisikohan muutoksia voinut kuitenkin työstää. Oliko pakko olla niin muutosvastarintainen, tietyllä tapaa.
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa, olisi pitänyt työstää!
PoistaKuvaat suhteen ajautumisen loppuun jotenkin pehmeällä kynällä. Jo alun- se oli tuloillaan- antoi ounastella tilanteen kääntymistä huonompaan suuntaan, mutta koko ajan oli yritystä selvitä ilman uppoamaista.
VastaaPoistaKirjoitat taitavasti isosta muutoksesta.
Kiitos Aimarii!
Poista