-Vittu, mä tein sen! Kvanttimekaniikka kohtasi Newtonin mekaniikan ja hävisi. Voima murskasi nokkeluuden. Mä oon vapaa.
Mika tuntee voiman nousevan sisällään.
-Ei tuu sua ikävä! Tätä täytyy juhlia! Onkohan Jarmo kotosalla?
Käsi kaivaa automaattisesti taskua.
-Ai niin, täytyy totutella uuteen elämään.
Mika kävelee Jarmolle ja soittaa ovikelloa. Kukaan ei avaa. Pekalle on liian pitkä matka lähteä sokkona yrittämään.
-Paskat, en mä tiiä, tarttenko enää kavereitakaan. Ne on kuitenkin aina naama kiinni niissä saatanan kännyköissä.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.
Viikon 37 kravussa tulee olla seuraavat sanat: tili, puhelin, ikävä.
Vapaa! Aika villiä, että vaan menee ja soittaa ovikelloa!
VastaaPoistaJep, on se niin, että tuo luuri on tullut jäädäkseen, niin hyvässä kuin pahassa. Vielä kun kieltäisivät kännykän käytön työpaikalla niin kuin kouluissakin, aikuisetkin tarvitsisivat vieroitusta.
Veikkaan, että Mikan askeleet kulkevat kohti kännykkäkauppaa :)
VastaaPoistaTämä oli hyvä. Onhan tämä some yksi riippakivi nilkassa jos tämän käyttöä ei pysty rajoittamaan.👀
VastaaPoistaPuhelinriippuvaisuus on ikävä tosiasia nykyään, hienosti kuvattu se.
VastaaPoista