Lokakuisena aamuna tulenpunainen pikku Fiat lähti liirtoon jyrkässä mutkassa. Kääntelin rattia edestakaisin ja auto kiemurteli kuin käärme. Vastaantuleva auto suureni suurenemistaan. Tuli täydellinen hiljaisuus. Äiti etupenkillä suu ammollaan. Lapsuuteni, nuoruuteni, rakkauteni, ne kaikki näytettiin minulle. Ja samaan aikaan tämä toinen näytös: henkiinjäämistaistelu. Taivaalta satoi hiutaleita. Tuli myös kirkas viesti. Nostin jalkani jarrulta ja auto suoristui. Saimme vain kolhun taakse. Äänet palasivat, äiti kirkui yhä. Pysäytin tien reunaan. Vastaantullut auto oli ajanut ojaan.
Poliisit kävelivät metsässä, tie oli liian liukas. Ei kait tästä sakkojakaan voi antaa… Ajoin kotiin, oikaisin ruttuun menneen takapään rautakangella. Muutaman hetken muistin olla kiitollinen. Meno jatkui.
***
Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.
Viikon 38 kravussa kirjoitetaan ihan mistä vaan.
Kokemuksia kirjoittamisesta ja lukemisesta
Tuo tarinasi loppu "Meno jatkui" on kait tuttua kelle tahansa. Itse kaaduin hiljattain ja sain tikit. Ajattelin vain kaikkea sitä onnea mitä kaatumisessani oli mukana, niin paljon pahemmin olisi voinut käydä! Koitan muistaa ainakin tikkien poistoon asti olla kiitollinen ;)
VastaaPoistaOnneksi sinulle ei käynyt pahemmin. Kiitollisuuden tunteminen on tärkeä taito.
PoistaSe on melkoinen tunne kun auto lähtee käsistä liukkaalla. Olen kerran sen kokenut, mutta minä en ehtinyt käydä elämää läpi, tilanne oli ohi niin pian.
VastaaPoistaKiitollinen olin myös, että kellekään ei käynyt mitään. Meno jatkui, kuten toteat.
Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Aina yksi herätys ei riitä, vaan meno jatkuu.
PoistaMeno jatkuu ja Baddingin sanoin "hän syntynyt on vauhti kallossaan ja bensaa suonissaan".
VastaaPoistaHurja tilanne, jota en ole onneksi milloinkaan kokenut. Taidolla kirjoitettu, kouraisi syvältä.
Kiitos SusuPetal! Aina ei tarvtse olla vauhdikaskaan, mutta kiire saa aikaan vaaratilanteita.
VastaaPoistaVastaantuleva auto suureni suurenemistaan..huh. olen myös kerran ollut samassa tilanteessa ja porukka oli hiljaista kun auto pysähtyi.
VastaaPoistaJokaiselle tulee hetkiä, jolloin tilanteen vaatima valppaus puuttuu ja "unelias rutiini" ei riitä. Silloin voi olla tosi kyseessä; onneksi tässä päästiin melkein säikähdyksellä.
VastaaPoistaKiitäviä autoja ja takapuskuri tuuppaajia. Poikkean aina pysäkille niin menee kiireiset ohitse.
VastaaPoista