Bussipysäkillä lähellä Ranuaa liftaa musta apostoli. Otan kyytiin. On matkalla Samariaan vai oliko se nyt Galileaan. On iloinen kyydistä. Tanssii hetken kuin dervissi. Mukanaan vain paksu peitto. Pelkää Suomen kylmiä öitä.
Eikö suunta ole väärä? Löytääkseen pitää joskus mennä timbuktuun. Aukenee taivaan taigasirotin, valkeus tulee. Sytyttää savukkeen. Autossa ei saa polttaa. Mutta syntiäkö saa tehdä? Ei mutta tupakka tappaa. Pahempaa takapenkin teot. Iskee viikunanlehtihäpeä. Apostolit tietävät kaiken. Pyydän tekojani anteeksi. Rauha, en pode lammasvihaa.
Äkkiä sanoo Pysähdy! Menee pissalle pusikkoon. Käärme iskee jalkaan. Hammasta purren könkkää autoon. Muuttuu kaktuskieliseksi. Vienkö lääkäriin? Älä, ihmeitä tapahtuu. Ja näen kyltin Jerusalem 24.
***
Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.
Viikon 39 kravussa tulee olla seuraavat sanat: pelätä, peitto, tanssia.
Kokemuksia kirjoittamisesta ja lukemisesta
Ihanan surrealistista ajatuksenjuoksua, sanojen virtaa. Näköjään ihmeiden aika ei olekaan ohi.
VastaaPoistaMitään tuollaista en kokenut aikanaan, kun 80-luvulla liftasin. Perille kyllä yleensä pääsin, eikä kyltissä lukenut vääriä nimiä.
Olipas erikoinen liftari, suorastaan taianomainen.
VastaaPoista