Tampereen kirjafestareilla

Tänä vuonna meinasivat kirjamessut jäädä väliin. Turun messut sujahtivat ohi, Hesan ihmistungokseen en halunnut lähteä ja Jyväskylä on liian kaukana. Vaan kuinkas sitten kävikään: löysin Tampereen kirjafestarit. Lauantaina oli muuta menoa, mutta viime sunnuntaina hyppäsin junaan ja puksuttelin pari tuntia pohjoiseen.

Festarit pidettiin kuulemma nyt kolmatta kertaa. Esillepano oli Tampere-talossa. Sikäli kiva paikka, että kirjailijahaastattelut olivat pääosin rauhallisissa auditorioissa tai saleissa, joihin messuhälinä ei yltänyt. Kirjamyynti oli keskitetty pitkälle käytävälle ja sen päässä olevaan halliin. Ruokailu ja kahvittelukin onnistui samassa rakennuksessa. Ihmisiä oli kohtuullisesti, ainoastaan kirjamyyntipisteillä oli ajoittain ruuhkaa ja Finlandia-voittaja Sirpa Kähkösen haastattelu veti salin täyteen. Sama tilanne saattoi olla presidenttiehdokkaiden haastattelun suhteen, jonne en mennyt, kun näin pitkän jonon auditorion ovella.

Mikä oli kirjafestareiden anti minulle? Ville-Juhani Sutinen yritti hahmotella hajonneen maailman käyttöohjetta. Peräti neljä nuorta herraa avasi Kiinan tilannetta Xi Jinpinin aikakaudella. Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa kertoivat, että kapitalismi on suuri illuusio. Paljon tietoa siis aamupäivälle. Sutisen teos minulla onkin jo kirjastovarauksena ja lisäsin nuo kaksi muuta jonon jatkoksi.

Lounastauon jälkeen Juha Itkonen esitteli teoriaansa perheestä. Hän mainitsi, että äänikirja on tehty huolellisesti sisältäen muitakin ääniä kuin lukijan papatuksen. Ajattelin kuunnella, minkämoinen ”kuunnelma” tästä onkaan tehty. Sirpa Kähkönen kantoi lavalle 36 uurnaa ja kiinnostukseni teosta kohtaan heräsi. Senkin varmaan kuuntelen, koska varausjono on takuulla infernaalinen. Koska seuraava haastateltava ei päässyt tulemaan, niin saimme nauttia Sirpan tarinoista tupla-ajan.

Kahvittelun ja kirjamyyntikierroksen jälkeen kuuntelin haastattelua Pertti Lassilan Jälkisato-romaanista, joka kertoo taiteilijuuden löytymisestä. Hauska sattuma, että luen kirjaa parhaillaan. Sitten sukelsin Tomi Kontion mukana tarinoihin ja tunnelmiin erämaista. Tomi oli saanut aikanaan noin kymmenvuotiaan poikansa innostumaan patikoinnista, kun kehui taloyhtiön kuivassa ja kolkossa saunassa pojalleen, kuinka Koilliskairan Luirojärven saunassa oli ollut makeat löylyt ja maisemat kohdillaan. Niinpä Tomi kävi poikansa kanssa patikoimassa ensin tukun Suomen kansallispuistoja ja sitten siirryttiin erämaihin, joista nyt julkaistu kirja kertoo. Selasin myös Tomin erämaa-aiheista uudehkoa runokirjaa. Ihanaa, että joku tekee vielä tällaisia tunnelmallisia ja tunteisiin vetoavia runoja! Vielä lopuksi kävin piipahtamassa Risto Ahdin 80-vuotisjuhlahaastattelussa. Sitten olikin aika lähteä junalle.

Ihme ja kumma, en ostanut yhtään kirjaa. Tai ostin yhden. Kaverille.