maanantai 11. joulukuuta 2023

Veronan aave

Heti aamusta ennen ihmisvyöryä työnnyn Julian parvekkeen alle. Kiedon käsivarteni hänen patsaansa ympärille ja nappaan selfien. Seuraava kohde on Arena. Lievän jonottamisen jälkeen olen sisällä. Kiipeän ylimmälle askelmalle, niin että pohkeet liekehtivät. Tulinko tänne juoksemaan turistikohteissa?

Ei, nyt sinne minne nenä näyttää. Se johdattaa croissantin ja tumman kahvin pariin. Kolmen tunnin istuskelun jälkeen löydän itseni pizzeriasta. Tulinko tänne syömään? Kävelen kirkkoon etsimään vastausta. Löydän vain kultaa ja hiljaisuutta. Menen baariin. Juon Aperol Spritzin. Pari lisää. Nuokun. Tulinko tänne juomaan? Kysyn baarimikolta, mitä täällä kannattaa tehdä? Siispä funicularilla kukkulalle. Aurinko laskee. Kaikki nähty. Pian pääsee nukkumaan. Enää kolme päivää.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.

Viikolla 50 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: käsivarsi, nenä, pohje.

15 kommenttia:

  1. Voi ei, rankalta tuntuu reissu! Syödä, juoda, katsoa turistinähtävyyksiä. Onneksi pääsee pian kotiin. :D

    Julian parvekkeen alla minäkin olen ollut. Silloin ei ollut kännyköitä, joten ei ole selfietäkään.

    VastaaPoista
  2. Joo, onpa rankkaa: syödä, juoda ja katsella nähtävyyksiä :o) En minäkään oikeasti ottanut selfietä. Julian patsaalla oli muuten nyt sellainen tapa, että sen vieressä poseeraajat laittoivat toisen kätensä patsaan paljaalle rinnalle. Ja jos vieressä sattui olemaan kaveri, niin toinen käsi meni hänen rinnalleen. Jostain syystä näin vain naisoletettuja patsastelijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turistina Veronassa, rankka päivä.
      Näkyikö Arenassa gladiaattoreita? :)

      Poista
    2. Taisi olla pari turistigladiaattoria, jotka olivat riisuneet paitansa (oli kuuma päivä) :o)

      Poista
  3. Turistielämä voi olla rankkaa jos siitä ei irtaudu lomailijaksi :) Pitääkö kaikkien nähdä ja koskea kaikkea itse...Minua kiehtoo kadut ja kujat joilla näen paikallista elämää. Ja istua kahviloissa seuraamassa ihmiskuhinaa...Mukavaa joulutaukoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat mieltymykset mulla. Aave oli suoritusmoodissa. Leppoisaa joulun aikaa!

      Poista
  4. Hengästyttävä tahti tuollainen. Huh.

    VastaaPoista
  5. Monelle taitaa ne selfiet olla tärkeintä matkailussa? No, varmasti on heitäkin, jotka todella nauttivat saadessaan tutustua paikalliseen kulttuuriin, tavallisin ihmisiin ja heidän arkeensa. Hyvää joulun aikaa sinulle Oriolus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman selfietä en ollut siellä :o) Leppoisaa joulun aikaa!

      Poista
  6. Koville ottaa lomamatkan jaksaminen. Nähtävyydestä toiseen ei jaksa koko päivää ravata.
    Parempi nauttia pitkään croissantista ja tummasta kahvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahviloissa istuskelu ja hidas ruokailu ovat ihan parasta.

      Poista
  7. Minne oma nokka näyttää, taitaa olla paras suunta, muut nähtävyydet näkyvät ja lukevat muutenkin kaikenlaisissa julkaisuissa.

    VastaaPoista
  8. Olen toisinaan kokeillut "minne nokka näyttää" -metodia. On kutkuttavaa nähdä, minne nenä vie. Jokaisessa risteyksessä on loppujen lopuksi aika helppo valita seuraava pätkä, mihin suuntaan haluaa kulkea, kun kuuntelee kehoaan (gut feeling). Kerran kokeilin tätä myös autolla ajaessa. En ollut päättänyt, minne ajaisin ja aina risteyksen tullessa odotin, mitä keho tekee ja mihin suuntaan ratti kääntyy. Jonnekin päädyin ja oli mukava kokemus.

    VastaaPoista
  9. Entä jos vain katsoisi, että mitähän täällä on?

    VastaaPoista