Illalla ryntään heittämään lisää tuhkaa ympärilleni. Roiskis, sinne, tänne ja vielä tuonne! Sitten veto loppuu. Varoittamatta kaikki pysähtyy.
Tuhka laskeutuu. Poistun siitä, mitä luulin itsekseni. Black-Out. Mieleni suoritusjonot kaatuvat kuin dominopalikat. Jalkani juurtuvat maahan. Keuhkoni ahmivat ilmaa. Silmäni ovat vedellä voidellut.
Light-In. Sisälläni syttyy lamppu. Ja kun katson kunnolla sinua kohti, helähtää hymysi. Tuo hymy rikkoo kuoret, avaa suttuiset sopukat, halkoo taivaat. Olet ollut kaiken aikaa tässä.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.
Viikon 17 kravussa tulee olla seuraavat sanat: syli, poistua, rynnätä.
Tämähän on suorastaan rakkaustarina!
VastaaPoistaSaattaapi ollakin :o)
PoistaNotuota...Kirves ja tuhkaa ja roiskitaan ja räiskyy ja lopussa hymyillään. Mitä muuta kuin rakkaustarina niinkuin Cara tuossa jo epäilee... -
VastaaPoistaHauska tiivistys sinulla rakkaudesta :o)
PoistaHiiteen suorituspaineet, eläköön rakkaus ja hymy.
VastaaPoistaNäinpä!
PoistaMä en kyllä kestä! Tämä(kin) krapusi koskettaa taas niin syvästi. Uskomattoman hienosti kirjoitettu. Ps. Onnistunut lopetus kruunaa aina kaiken. Sinä osaat!
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina!
PoistaOn hyvä, jos on joku rinnalla, kun yhteiskunta puristaa ympärillä.
VastaaPoistaNiin totta!
PoistaEhkei aina superaktiiviselta tekemiseltään huomaa tärkeintä, joka pysyy vierellä. Hymyn voima on valtaisia. Rakkautta tässä on.
VastaaPoistaOlemassaolevasta tulee niin helposti itsestään selvää. Ei enää näe eikä kuule sitä mitä on.
VastaaPoistaKertojaminä on ensin reagointiautomaatti ja ajautuu ongelmiin, josta rakkaus pelastaa. Hienoa kieltä!
VastaaPoistaKiitos Pasanen!
PoistaKirjoitat hienosti arjen rummutuksesta ja sarjasuorittamisesta, johon itsekin erittäin helposti ajaudun. Ihanaa, että osaat pysähtyä ja että silloin näet rakkauden.
VastaaPoistaKiitos! Rakkaus ei tosiaankaan elä suorittamisessa.
Poista