Maanantai

Aamu alkoi tavalliseen tapaan viestien tulvalla. Luin niitä aamiaisella. Uloste oli jälleen veristä. Pitäisi varata aika lääkäriin. Junamatkalla avasin läppärin, hoidin pari akuuttia asiaa.

Olin puhelimessa ja ylittämässä Pasilansiltaa, kun se tapahtui. Aina luotettava työsalkkuni avautui ja sen sisältö losahti keskelle katua. Tuuli tarttui papereihin, lennätti niitä ympäri siltaa. Saatana, salaiseksi luokiteltua aineistoa! Tästä en selviä! Raitiovaunu lähestyi kuin kiinalainen tankki. Jarrutti. Minäkö sen pysäytin? Lysähdin istumaan. Puhelin tuuttasi huolestunutta huhuilua. Joku seisahtui viereeni. Kysyi. Suuni ei toiminut. Ratikka tööttäsi vihaisesti. Valahdin selälleni makaamaan.

Ylläni hitaasti liitävä lintu, puhtaan valkoinen. Ja taivaalta leijaili lumihiutaleita, kuin lapsuudessa. Työnsin kieleni ulos.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 46 kravussa tulee olla seuraavat sanat: salkku, verinen, viesti.

Yhteydessä

Emme usko. Me tiedämme tai emme tiedä. Olemme uskomattomia. Pensaissa on kuultu hepokatteja. Kärpällä on kyky olla monessa paikassa samaan aikaan. Pääskyn siivellä leikataan sydämen viljaa.

Päästä irti.

Vesien takaa ehtookellot. Lähtölaskenta pimeyteen.

Pohdimme perintöä. Mitä jää tekemättä, jos emme tee sitä itse. Jos valitsemme liikaa, emme ole iskussa ja rytmit katoavat kammiovärinään. Vapautta ei ole pitää kaikki ovet auki. On seurattava elämän tahtoa.

Päästä irti.

Ilta kypsyy pienessä piirissä. Surun ja ilon veitsenterä muotoilee puhekuplat.

Tuuli yltyy, kuikat uivat syvälle. Järven pohjassa ryömii raakoja rapuja kohti huomista. Vielä laskeutuu perhonen kädelle. Yhä uudelleen se avaa kauneutensa, sulkee surunsa.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 45 kravussa aiheena on kauneus.

Musavisa

- Pojat, mä kyselen. Artisteja haetaan, mennään aakkosjärjestyksessä.

Tiddididii-tiddididii… Gimme-gimme-gimme…
- Ruotsin silli. Inttiaikoina tää miehenruikutusbiisi soi joka paikassa.

Raskasta kitarointia ja kertsi: Highway-to-hell…
- Vaihtovirta/Tasavirta. Onneksi sauna lämpiää puilla.

Tidididi-tidididi…
- Sielukas sello. Bachia, täysin genren ulkopuolelta.

Bye-bye-baby…
- Ihanaiset skottiruutukaiset. Voitaisko mennä sinne saunaan?

12 tuntia myöhemmin…

- Pitäis päästä soutelemaan, ollaan vasta O:ssa...
- Joo, lopetellaan. Mutta vain, jos osaatte nimetä Ö-alkuisen bändin.
- Ööö…
- Aivan oikein. Ö on 2023 Oulussa perustettu bändi.
- Vihdoinkin syömään!
- Hei, miksen mä alottanu visaa aamulla tyylikkäästi ABC:stä?

The-Look-of-Love alkaa soida loopilla.

Kahden tunnin ilmabassoveivailujen ja kuka-on-hikisin-jorailujen jälkeen jonkun jalka kramppaa.

- Nyt riitti musat!
- Mä kuolen!
- Pliis, vielä Sound-of-silence!

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 44 kravussa kirjoitetaan, mitä oheisesta musiikista tulee mieleen.

Onnen kaukoranta

Manner jää taakse. Pauliina kääntää katseensa syysauringon valossa kimaltelevaan mereen. Rannaton ulappa. Aavan meren tuolla puolen…

Reittivene rantautuu saareen. Ihmismassa pursuaa maihin. Paikalla on pari mediapersoonaakin, mutta Pauliinaa kiinnostaa enemmän saarella ryömivät rupikonnat. Ihmiset häviävät majakan kahvilan suojiin. Pauliina jää yksin tuulen armoille. Puhuri vie ammatin, miehen, lapsen, kyyneleet silmistä.

Vene hakee päivämatkalaiset pois. Pauliina uskaltautuu sisään. Syö elämänsä parasta kalakeittoa, juo tuhdin lasillisen punaviiniä.

Illalla Pauliina istahtaa rantakalliolle. Läntinen taivas hohtaa kultaisena. Ensi yö majakalla, sitten matka jatkuu. Hetken mielessä välähtää mies lukemassa lappua pöydällä. Onneksi merelle suuntaava muuttohaukka kantaa hänen ajatuksensa ja arpiset muistot kauas pois.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 43 kravussa tulee olla seuraavat sanat: manner, majakka, media.

Ajan patina

- Tiedätkö wabi sabin?

- Ai, että joku on rumankaunista?

- Sinne päin. Olen kehitellyt tästä vati satin?

- Kas kun ei satikuti!

- Sekin liittyy tähän. Kaikki alkaa aamusta. Ja vadista. Aamulla ota esiin paksu emalilla päällystetty vati, jossa päällyste on halkeillut ja ruoste pilkottaa. Katso vatia puolisen tuntia. Näe kokonaisuus. Hyväksy ruosteen rosoisuus.

- Olisin tympääntynyt jo minuutissa.

- Ihan sopiva tunne. Nyt seuraa satikuti-vaihe. Täytä vati jääkylmällä vedellä ja kaada päällesi.

- Enkä!

- Kyllä! Tunnustele kehosi reaktioita kylmäshokkiin.

- Ja sitten?

- Pue päällesi, laita vati näkyville muistuttamaan elämän katoavaisuudesta ja jatka päivääsi.

- Mulla tohon kaikkeen riittää vilkaisu peiliin aamulla.

- Se on sitten sun versio.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 42 kravussa tulee olla seuraavat sanat: vati, paksu, tympääntynyt.

Metsän emännän hovissa

Kiire kuristuu puusta roikkuvaan naavaan

kuin aave lennähdät aukion yli.

Tulet lähelle, noitalintu, korpinärhi

sinä kuolleen metsästäjän sielu.

Hämyssä hohdat kelopuun harmautta

valossa sulkasi ovat loistavaa kultaa.

Kuka olet, mistä tulet, minne menet

pää kallellaan katselet outoa kyselijää.

Käteni ojentuu antavaksi viuhkaksi

ja sinä otat lahjani rohkeasti vastaan.

Kyntesi nipistävät sormestani pisaran

maalaan sillä merkin kelon pintaan.

Ja äkkiä olet poissa, kysymykset jäävät

vain tuuli huokaa kairojen syvyyksistä.

Voiko kuukkelikädellä sivellä elävää

kaarevaa kaulaa kuin äsken pökkelöä?

Miten kohdata ytimeeni unohtunut lapsi

hylätä holhoojat, antautua salaisuuksille?

Ja miten kuiskata auki muinainen yhteys

löytää metsästä polku pyhälle puulle?

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 41 kravussa kirjoitetaan tarina oheisesta kuvasta.

Ens kerralla sitten

-Mitä Jarkolle kuului?
-Jarkolleko? Ihan hyvää.
-Kerro nyt vähän enemmän. Mitä hyvää?

Mietin kuumeisesti, mistä ihmeestä eilen oikein puhuimme, kun olin Jarkon luona saunomassa. Puhuttiin ajasta, jolloin toffee oli tsinuskia tai hopeaa. Ja Ford Taunus oli suuri auto. Ja pohdittiin, kuka olikaan se ylirauhallinen urheiluselostaja, joka 1970-luvulla selosti Englannin liigan jalkapallo-otteluita…

-Aulis Virtanen! huudahdan äkkiä, kun nimi välähtää muistini kammioista esiin kuin valo salamasta.
-Mitä?
-Niin, Auliskin tuli eilen käymään.
-Kuka Aulis?
-Yks Jarkon kaveri vaan.
-Yks lysti, mut kerro nyt jotain Jarkosta.
-Lupas järkätä uuden saunaillan kuukauden päästä. Mä kyselen sitten ne kuulumiset.
-Voi taivahan talikynttilät!

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 40 kravussa tulee olla seuraavat sanat: hopea, suuri, valo.

Liftari

Bussipysäkillä lähellä Ranuaa liftaa musta apostoli. Otan kyytiin. On matkalla Samariaan vai oliko se nyt Galileaan. On iloinen kyydistä. Tanssii hetken kuin dervissi. Mukanaan vain paksu peitto. Pelkää Suomen kylmiä öitä.

Eikö suunta ole väärä? Löytääkseen pitää joskus mennä timbuktuun. Aukenee taivaan taigasirotin, valkeus tulee. Sytyttää savukkeen. Autossa ei saa polttaa. Mutta syntiäkö saa tehdä? Ei mutta tupakka tappaa. Pahempaa takapenkin teot. Iskee viikunanlehtihäpeä. Apostolit tietävät kaiken. Pyydän tekojani anteeksi. Rauha, en pode lammasvihaa.

Äkkiä sanoo Pysähdy! Menee pissalle pusikkoon. Käärme iskee jalkaan. Hammasta purren könkkää autoon. Muuttuu kaktuskieliseksi. Vienkö lääkäriin? Älä, ihmeitä tapahtuu. Ja näen kyltin Jerusalem 24.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 39 kravussa tulee olla seuraavat sanat: pelätä, peitto, tanssia.

Kiire

Lokakuisena aamuna tulenpunainen pikku Fiat lähti liirtoon jyrkässä mutkassa. Kääntelin rattia edestakaisin ja auto kiemurteli kuin käärme. Vastaantuleva auto suureni suurenemistaan. Tuli täydellinen hiljaisuus. Äiti etupenkillä suu ammollaan. Lapsuuteni, nuoruuteni, rakkauteni, ne kaikki näytettiin minulle. Ja samaan aikaan tämä toinen näytös: henkiinjäämistaistelu. Taivaalta satoi hiutaleita. Tuli myös kirkas viesti. Nostin jalkani jarrulta ja auto suoristui. Saimme vain kolhun taakse. Äänet palasivat, äiti kirkui yhä. Pysäytin tien reunaan. Vastaantullut auto oli ajanut ojaan.

Poliisit kävelivät metsässä, tie oli liian liukas. Ei kait tästä sakkojakaan voi antaa… Ajoin kotiin, oikaisin ruttuun menneen takapään rautakangella. Muutaman hetken muistin olla kiitollinen. Meno jatkui.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 38 kravussa kirjoitetaan ihan mistä vaan.

Ennustus

Jaakko lukee tuulimyllyn seinäkirjoituksia. ”Tämän lukijalle käy huonosti” jää parhaiten mieleen.

Polkupyörän etutangon korissa radio soittaa Ruotsin suosittuja säveliä. Anni hyräilee mukana, kunnes musiikin katkaisee tiedonanto. Jaakko saa kuulemastaan sen verran selvää, että jossakin päin Gotlantia puukkomies on hyökännyt telttaan.

Pimeys yllättää ja heidän on leiriydyttävä keskelle synkkää kuusimetsää. Anni nukahtaa heti, mutta Jaakon unta viivästyttävät pelonsekaiset kuvitelmat.

Yöllä Jaakko kuulee askelia teltan ulkopuolella. Hän herättää Annin ja kuiskaa vapisevin huulin kuulemastaan. Molemmat ryntäävät huutaen pitkin metsäpolkua, kunnes meri tulee vastaan. He hytisevät kivenkolossa ja palaavat aamulla teltalle. Vierailija on jättänyt kasan kauriinkakkaa. Jaakko muistaa tuulimyllykirjoituksen ja purskahtaa nauruun.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 37 kravussa kirjoitetaan tarina oheisesta kuvasta.

Onni

Onnea on, nyt. Eilen minulla ei vielä ollut, mutta tänään sitä on tuutattu monesta torvesta. Mitä tein tämän ansaitakseni? Elin tietyn päivämäärän yli, siinä se. 

Lähden kävelylle, onhan minulla onni matkassa. Tänään ei tarvitse katsoa, tuleeko autoja, kun ylitän suojatietä. Viiden torvensoiton jälkeen minua jo naurattaa. Ostan kioskilta ässäarvan. Voitto! Kaksi lisää!

Onneni kukkuloilla ajaudun kaupungin pahamaineiseen osaan, mutta mitä siitä. Karkkienkelinkujalla eteeni hypähtää veistä heiluttava mies. Hän ahdistaa minut seinää vasten. Nytkö se loppui? Tuhlasinko onneani liikaa?

Lompakkoa antaessani sanon, että tänään on syntymäpäiväni. Onnea vaan v***sti, mies murahtaa. Keneltä, kysyn. Onnilta, mies virnistää ja katoaa pimeälle kujalle.

***

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 36 kravun tule alkaa sanoilla Onnea on.

Jädellä

-Joko syyään jätskelöt? 
-Se on jäätelö.
-Niihämmä sanoin.
-Etkä sanonut.
-Jätski, jädeliino, ihan sama.

Istuvat penkille syömään.

-Kato Jaguaar etappi.
-Se on Jaguar E-type.
-Niihämmä sanoin.
-Etkä sanonut.
-Hitto!

Syövät jäätelöitä.

-Miks tolla on tuska rinnassa?
-Missä?
-Tolla jätkällä tossa.
-Se on fanipaita.
-Fanittaaks se tuskaa?
-Joo, Tuska-nimistä festaria.
-Kipu, piina,… Tuska viiltää rintaa. Ja mä maksan kovaa hintaa…

Laulu keskeytyy, kun urheiluauto ajaa uudelleen ohi.

-Mä haluaisin olla toi kuski.
-Miksi?
-Eksä nähny, miten hienosti sen tukka hulmus?

Jäätelöt on syöty.

-Sun kans on mukava jutskata. Oot niin kun vähä-äly.
-Tekoäly?
-Se just. Tiiät kaiken.
-Enhän!
-Kylläpäs!
-Enpäs!

Susupetal ja Cara junailevat ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 35 kravussa tulee olla seuraavat sanat: tuska, etappi, jäätelö.

Chopin-hetki

Would you like to play something? kysyn. Nainen vastustelee, mutta asettuu sitten huoneen nurkassa seisovan pianon ääreen. Ensimmäiset soinnut kilahtavat vielä arastellen, mutta pian musiikki imaisee meidät maailmaansa. Katselen kapeiden, pitkien sormien leikkiä koskettimilla. Sormet kuin sielun jatke. Ilta-auringon viistossa valossa huoneen pölyhiukkasetkin tanssivat musiikin tahtiin. Ihmeellinen elävä hetki: soitto, tämä nainen ja minä vieraassa kodissa vieraassa maassa.

Kun soitto loppuu, hetken täyttää hiljaisuus, joka päättyy naisen kääntyessä minuun päin. Huuleni vapisevat, en saa sanottua mitään. Kaikki tämä ja naisen valloittava hymy palavat polttomerkin lailla sisääni. Niin vahvasti, että saatan yhä uudelleen palata kokemukseen. Tuntea elämän haurauden ja kauneuden.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 18 kravussa kirjoitetaan, mitä oheisesta musiikista tulee mieleen.

Herätys

Taas näitä kireitä päiviä, kun olen pelkkä reaktioiden sarja, menevästä ja tulevasta puhuva aikakone. Kun maailman kirves puhkoo vatsani ja työntää käskynsä otsani lohkoihin. Kun olen sinulle vain sylin täyte ja tarvitsija.

Illalla ryntään heittämään lisää tuhkaa ympärilleni. Roiskis, sinne, tänne ja vielä tuonne! Sitten veto loppuu. Varoittamatta kaikki pysähtyy.

Tuhka laskeutuu. Poistun siitä, mitä luulin itsekseni. Black-Out. Mieleni suoritusjonot kaatuvat kuin dominopalikat. Jalkani juurtuvat maahan. Keuhkoni ahmivat ilmaa. Silmäni ovat vedellä voidellut.

Light-In. Sisälläni syttyy lamppu. Ja kun katson kunnolla sinua kohti, helähtää hymysi. Tuo hymy rikkoo kuoret, avaa suttuiset sopukat, halkoo taivaat. Olet ollut kaiken aikaa tässä.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 17 kravussa tulee olla seuraavat sanat: syli, poistua, rynnätä.

Irti!

Julian-päivänä oivalsin. Voisin irrottaa häpeän otsastani, jonne se oli pesiytynyt, laittaa sohvalle viereeni istumaan, vähän niin kuin kaveriksi. Kolmanneksi istujaksi kutsuin syyllisyyden, joka raskaana rötkötti hartioillani. 

Ja minusta tuntui niin hyvältä, niin kevyeltä! Into piukeana halusin talven makoilujen jälkeen hieman liikettä niveliin. Niinpä komensin meidät ylös ja huusin: Leikitään! Voi Pyhä Sylvi, voitte varmaan kuvitella, millainen riemuhetki tästä syntyi. Häpeä kainosteli kaikkia liikkeitään, syyllisyys valitti, että hänellä olisi ikävämpääkin tekemistä. Leiki nyt sitten noiden kanssa!

Mutta minä tanssin ja hilluin, sinkouduin oravan seuraksi pihalle, huomasin unohtaneeni avaimet sisälle ja vannoin räkättävälle rastaalle, etten enää koskaan, koskaan palaa tuohon käärmeenpesään.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 16 kravussa aiheena on leikki.

Keikka

”Raija Ritilä, päivää! Minä ilmoitin siitä taivaan hyrrästä. Se makaa tuolla ojassa.”

Poliisimestari Pompula naurahtaa sisäänpäin naisen sukunimeä.

”Pysykää täällä, me menemme katsomaan.”

Poliisit tulevat kohteen viereen.

”Droonihan se. Mutta mikäs tuo sininen laatikko on? O-L-T”, Pompula tavaa.

”VOLT, ylikonstaapeli Yksisarvi ehdottaa. Iskee kuin miljoona volttia!”

”Ei, kyllä siinä lukee WOLT.”

Drooni ja siitä roikkuva laukku on läpeensä reikäinen. Pompulan vatsa kurahtelee. Kiireinen päivä takana ja tännekin helvetinmoinen matka. Laukusta löytyy neljä pizzaa. Mikä onni! Pompula tunkee kinkkuananasta suuhunsa. Äkkiä naama venähtää, mies jämähtää paikalleen, vain kieli muljahtelee. Hän sylkäisee suustaan kolme metallihaulia.

”Perkele, täähän on ammuttu haulikolla alas.”

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 15 kravussa tulee olla seuraavat sanat: oja, ritilä, metalli.

Kaikkihan runoja rakastavat

Runot ovat jääneet Taunolle yhtä vieraiksi kuin naapurit. Hän avaa 50-vuotislahjaksi saamansa runokirjan. Se alkaa sanoilla: ”Huomenna ruoho palaa”.

Mitä tuokin tarkoittaa? Aikooko joku pössytellä huomenna? Vai syttyykö ruohikkopalo? Eihän sitä voi ennustaa. Vai tarkoitetaanko sitä, että nyt keväällä talven jäljiltä ruoho kasvaisi takaisin? Mutta miten se tapahtuisi juuri eksakt huomenna? Ehkäpä runon jatko selittäisi asiaa. Mutta ei, siinä ruvetaan puhumaan vaan mustarastaan laulusta ja kuinka se on kaunista aina.

Tauno heittää kirjan ilmaan. Tuollaista roskaa hän ei suostuisi lukemaan. Rauhoittuakseen hän avaa Tieteen kuvalehden.

Mustarastas laulaa innokkaasti pihan puussa, mutta Tauno on liian tuohtunut sitä kuullakseen.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 14 kravussa tulee olla seuraavat sanat: ilma, vieras, ruoho.

Ruokamaja

Hatulit ovat kerääntyneet iltanuotion äärelle. Heimon vanhin avaa suunsa.

Olen kuullut uusia asioita Harhamaailmasta. Siellä ei kerättyjä hedelmiä, juuria ja pähkinöitä eikä kaadettua riistaa valmisteta heti ruoaksi, vaan ne kuljetetaan suuriin taloihin, joissa palaa ikuinen tuli. Niissä ne sekoitetaan keskenään ja viedään ruokamajoihin. Ruokaa tuodaan merienkin takaa. Tuohon kaikkeen tarvitaan paljon voimaa. Pitää rakentaa valtavia tuulen-, auringon- ja maanvoimansieppareita. Majoista saa ruokaa öisinkin, mutta vain merkkejä vastaan. Merkkejä saa, kun tuijottaa koko päivän välkkyvään ruutuun. Sanotaan, että ruuduista näkyvät kaikki maailman asiat, jos vain erottaa toden valheesta. Asioita sekoittaa ruuduissa lymyilevä tekoviisas. Ruokamajaa kutsutaan kupaksi. Ja koko toimintaa kuppaamiseksi.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 13 krapuhaaste on yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina.

Oletko valmis?

Palavasti rakastunut. Rakkaani kanssa mökillä häämatkalla. Hän meni jo valmistelemaan iltapalaa. Minä menen vielä kuikan kutsumana jokeen uimaan. Ugh, rummutan karvaista rintaani kuin gorilla.

Virtaus on mahtavan kova. Mutkan kohdalla käännyn ja alan uida vastavirtaan. En etene lainkaan rantaan nähden. Hengästyn, lihakseni väsyvät. Luovutan, lasken myötävirtaan. Väistelen kiviä. Virtaus hiljenee, joki levenee. Pinnalla kelluu kaikenlaista roskaa. Tämähän on kuin viemäri. Pitääpä käydä vielä saunassa huuhtelemassa.

Miten pääsen sinne? Nousen mutaiselle rannalle. Räkättirastas säksättää: Oletko valmis, oletko valmis? Seisahdun. Alasti, eksyksissä. Äskenhän minulla oli vielä kaikki. Pitikö mennä takomaan rintaa? Kumarrun tyynen veden ylle. Sieltä minua katsoo vanha mies.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 12 kravussa tulee olla seuraavat sanat: valmis, viemäri, rakastunut.

Bisnesmiehen alku

Taivas tummenee, mutta meillä on oveltaovellemyyntikierros pahasti kesken. Velipoika ehdottaa juoksuspurttia kotiin, mutten halua keskeyttää myyntibisneksiä. Taivas repeää ja kaatosateessa ryntäämme Onnelan pihaan. Koputamme ulko-oveen. Selma-täti päästää meidät verannalle. Näytän kastunutta kirjaluetteloamme, mutta hän vain siunailee ukonilmaa ja häviää tuvan puolelle. Odottelemme. Veranta on täynnä omenoita. Imelä lemu täyttää hajukanavamme. Selma tulee takaisin mukanaan kaksi höyryävää kaakaomukia. Kiitämme. Yritän virittää keskustelun kirjoista. Selma kuitenkin kysyy, harrastammeko luistelua. Kun nyökkäämme, hän hakee veljensä luistimet ja antaa ne minulle. Kotimatkalla velipoika kiusaa minua:

- Et myynyt kirjoja, mutta sait sentään liian suuret antiikkiluistimet.
- Kasvuvaraa, sanon ja uneksin tulevista palkkioistamme.

>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<

Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja.

Viikon 11 kravussa tulee olla seuraavat sanat: täti, luistelu, kaakao.