Jatkaessani matkaani huomaan haluni antaa näkemälleni merkityksiä, jopa selittää, miten se muuttaisi elämäni suunnan, tekisi minusta toisen ihmisen. Mutta ehkä riittää vain tieto siitä, että on muitakin yössä harhailevia, sumussa suunnistavia, palavasilmäisiä vaeltajia.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi SusuPetalin blogiin.
Viikolla 39 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: hengitys, utelias, sumuverho.
Viikolla 39 tarinan tulee sisältää seuraavat sanat: hengitys, utelias, sumuverho.
Kyllä sumussa vaeltajia on monenlaisia. Itse menen mielelläni harmaaseen sumun peittämään järveen uimaan.
VastaaPoistaSykähdyttävä loppu: "...tieto siitä, että on muitakin yössä harhailevia, sumussa suunnistavia, palavasilmäisiä vaeltajia."
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOnneksi kaiken näkemisen ei tarvitse olla tavoitteellista ja motivaatiota antavaa. Usein riittää, että pelkästään näkee enemmän.
VastaaPoistaMelkoisen "belsebuubin" kohtasit. Harva olisi enää jatkanut matkaa.
VastaaPoista:o)
PoistaJoskus on vain tilanne, että matkaa on pakko jatkaa, vaikkei täysin tiedäkään, mikä vaistot viritti äärimmilleen. Kyllä se mietityttää.
VastaaPoista"Samaan aikaan pelkoa ja uteliaisuutta" - pelkään pimeää, olen aina pelännyt, mutta pidän silti siitä, että olen valosaasteen saavuttamattomissa. Ehkä pimeyskin voisi tehdä minusta toisenlaisen ihmisen, korjata minut?
VastaaPoista