Kökarin kirjoituskurssi

Toukokuussa 2022 osallistuin Kökarin saarella pidetylle neljän päivän kirjoittamiskurssille. Kurssin järjestivät yhdessä Saaristopolku Oy ja Heli Hulmi. Kurssilla harjoiteltiin tarinan rakentamista havainnoiden, kokeillen ja luonnossa kuljeskellen. Sain jo laivamatkalla saareen tehtäväksi tarkkailla yhtä ihmistä laivalla ja mahdollisesti sijoittaa hänet osaksi saaressa kirjoitettavaa tarinaa. Tarinan tekemistä ohjeistettiin ehdottamalla siihen lisättäväksi erilaisia elementtejä: takaumat, rytmiset kokeilut, dialogit ja monologit, päähenkilön kohtaamia esteitä, tajunnanvirtaa, ympäristön kuvausta ja sen rinnastamista päähenkilön sisäisiin tapahtumiin. Harjoiteltiin myös henkilöhahmojen rakentamista.

Uutta minulle tällä kurssilla oli paikan merkitys kirjoittamiselle. Kun kirjoittaa paikassa, missä tarina tapahtuu, saa tekstiin uudenlaista tuoreutta ja tarkkoja havaintoja ympäristöstä. Kirjoituspaikalla nähdyt kukat ja kuullut linnut uivat luonnollisesti osaksi tarinaa. Seuraavassa esimerkki tästä kirjoittamassani tarinassa ”Saareen unohtunut”:

Kivi- ja sulkamuodostelma kalliolla, Kökar

”Miten jokin alkaa? Huomaamatta, hapuillen ja tunnustellen vai äkillisesti, arvaamatta? Ja mitä voin siitä muistaa? Jonkun alkamisesta. Täällä kivet muistavat talon muodon. Viimeiset niistä makaavat raskaasti, edelleen paikoillaan, uskollisina muodolle, vaikkeivat enää suojaakaan ketään. Sammalet ja sarat muistavat kostean painanteen, joka joskus oli luostarin kellari. Vesi muistaa edelleen hakeutua kaivoon, jota ei enää ole.

Linnut muistavat kukin äänensä ja olemuksensa. Kirjosiepon rytmikäs jankutus koivikossa, mustarastaan huilu tervalepikon suunnalla, lapasorsan raskas lentoonlähtö, pajulinnun herkkä säe kuin ääni, jonka voi kuvitella syntyvän pihlajan nuppujen avautuessa hentoon vihreyteen, ja kaiken yllä haarapääskyn humalainen lento.”