Lukeminen ja kirjoittaminen ovat kolikon kaksi puolta. Kolikolla on kuitenkin kolmaskin puoli: reunapinta, joka yhdistää klaava- ja kruunapuolen, lukemisen ja kirjoittamisen. Tuo kolmas pinta on minulla merkitys. Sekä lukijana että kirjoittajana minulle merkitys on kaikki kaikessa, sen mukana teksti joko elää tai kuolee. En innostu sujuvasta ja kikkailevasta tekstistä, jos se on vain viihdyttävä. Tekstit, jotka ovat rakenteeltaan taitavia ja jopa ilmaisuvoimaisia, mutta joita en joko ymmärrä tai niistä puuttuu merkitys (minulle), valuvat rasvaista ihoani pitkin alas kuin vesi suihkussa, ehkä hieman virkistäen, mutta jälkiä jättämättä. Vasta kun niistä avautuu jotain minulle merkityksellistä, sana pääsee ihon alle, nostaa sen ehkä kananlihalle, kulkeutuu joskus aivoihin, joskus sydämeen tai saa jalkani kulkemaan ja käteni tarttumaan.
 |
| Katukivetys, Belorado, Espanja |
Jos minulla on miekka, olen aseistettu, mutta silti voimaton. Jos minulla on sana hallussa, olen ilmaisuvoimainen, mutta vielä eksyksissä. Vasta kun tiedän, mihin miekkaa tarvitsen ja mihin sitä käytän, minusta tulee soturi. Ja vasta kun tiedän, mihin sanan säilää käytän, minusta tulee sanojen työläinen.
Kirjoittaminen on minulle korviketoimintaa. Tunnen, että en tule täysin kuulluksi, saati ymmärretyksi inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Kirjoittaminen on tuon puutteellisen kommunikointikyvyn korvike, mutta myös jatke, jolla pääsen syvemmälle kuin puheen avulla. Kirjoittaessa olen häiriöttömässä tilassa, paremmin yhteydessä alitajuntaani ja sanani ovat viimeistellympiä, tarkempia ja runsaampia kuin niukat puheeni.
Kirjoittaminen ei ole minulle välttämätöntä. Koen, että voin hyvin olla kirjoittamatta, mutta tällöin jokin olennainen osa minua jää toteutumatta. Kirjoittaminen on minulle luomisen työkalu, hakku, jolla puhkaisen kovan maan kuoren, jotta vesi maanalisessa voi alkaa purkautua pinnalle. Muodostuu lähde, joka pulppuaa mineraaleilla maustettua vettä. Tai oikeastaan se on minun vertani, jossa on minun maku ja olemus ja joka pussitetaan maanpäällisiin veripankkeihin tarjolle. Samanveriset voivat siellä käydä vaihtamassa verta, jos tarve on.
Leena Krohn kirjoittaa teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet 3 seuraavasti: Kukka itse ei tiedä, miksi se kukkii, kirja ei tiedä, miksi se on kirjoitettu. Molemmat ne ovat viestejä, saman elämisen voiman, tarpeen ja ilon ilmauksia.
Kuten Leena Krohn kirjoittaa, minäkään en lopulta tiedä, miksi kirjoitan. Kirjoitus vain tulee minusta ulos, kuten oheinen runoni kuvaa:
Kirjoittaminen on minulle korviketoimintaa. Tunnen, että en tule täysin kuulluksi, saati ymmärretyksi inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Kirjoittaminen on tuon puutteellisen kommunikointikyvyn korvike, mutta myös jatke, jolla pääsen syvemmälle kuin puheen avulla. Kirjoittaessa olen häiriöttömässä tilassa, paremmin yhteydessä alitajuntaani ja sanani ovat viimeistellympiä, tarkempia ja runsaampia kuin niukat puheeni.
Kirjoittaminen ei ole minulle välttämätöntä. Koen, että voin hyvin olla kirjoittamatta, mutta tällöin jokin olennainen osa minua jää toteutumatta. Kirjoittaminen on minulle luomisen työkalu, hakku, jolla puhkaisen kovan maan kuoren, jotta vesi maanalisessa voi alkaa purkautua pinnalle. Muodostuu lähde, joka pulppuaa mineraaleilla maustettua vettä. Tai oikeastaan se on minun vertani, jossa on minun maku ja olemus ja joka pussitetaan maanpäällisiin veripankkeihin tarjolle. Samanveriset voivat siellä käydä vaihtamassa verta, jos tarve on.
Leena Krohn kirjoittaa teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet 3 seuraavasti: Kukka itse ei tiedä, miksi se kukkii, kirja ei tiedä, miksi se on kirjoitettu. Molemmat ne ovat viestejä, saman elämisen voiman, tarpeen ja ilon ilmauksia.
Kuten Leena Krohn kirjoittaa, minäkään en lopulta tiedä, miksi kirjoitan. Kirjoitus vain tulee minusta ulos, kuten oheinen runoni kuvaa:
en minä kirjoita mitään
elämä kirjoittaa minua
ja ulos puristuu sanoja
kuin mansikasta mehua
kuin kynästä mustetta
kuin huilusta säveliä
olen elämän taideteos
ja osa suurta sinfoniaa
jos annan sen olla niin
jos annan itseni soida
kuten kapellimestari tahtoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti