Naisen huomasi jo kaukaa. Hänen maailmansa näytti houkuttelevalta, mutta niin kaukaiselta, että piti katsoa kiikareilla, jotta saisi kokea siitä edes häivähdyksen. Hän kylpi avoimesti valossa, minä kyyristelin puun taakse piiloutuneena. Hänen värinsä oli kirkkaan punainen, minun vihreän ja harmaan sekoitus. Hänen maailmansa oli järjestyksessä: pieni teltta pystyssä, makuupussi siististi oksalla tuulettumassa ja hän itse keittimen ja kattilan kanssa rannalla istumassa. Minä olin sotkeentunut liiallisiin tavaroihini. Olin sullonut ne rinkkaani miten sattuu. Mieleeni nousi kysymys: voiko minun maailmani koskaan kohdata tuon naisen maailmaa? Lopetin katselun. Oloni oli jotenkin likainen. Peräännyin metsän varjoihin rinteen suojaan kuin arka eläin.
>>>>>>>>>> KRAPU <<<<<<<<<<
Susupetal junailee ns. krapuhaastetta, jossa kirjoitetaan otsikoineen tasan sadan sanan tarina noudattaen annettuja reunaehtoja. Uusi haaste ilmestyy aina sunnuntaisin ja jos haluat olla mukana, voit jättää linkin tarinastasi
SusuPetalin blogiin.
Viikolla 47 tarinan tulee alkaa lauseella
Naisen huomasi jo kaukaa.
Kaksi erilaista retkeilijää. Mutta kumpikin halusi olla luonnossa, omalla tyylillään.
VastaaPoistaJa hieman vaikeuksia kohdata toisiaan kunnolla :o)
PoistaSurullinen hetki jotenkin. Nainen vaikutti tyytyväiseltä oloonsa, kirjoituksen minällä oli kaipausta johonkin, jonnekin, jonkun luo.
VastaaPoistaKivaa saada uusia krapuilijoita! Laitoin sinut listalle MysteeriMuste-nimellä, jolla olit kommentoinut, mutta huomasin profiilista nimen Ari. Sitäkin voin käyttää. Kumpaa vain haluat.
Kiitos, mukavaa olla myös krapuilija.
Poista