Kirjeenvaihto

Jyväskylän avoimen yliopiston kurssilla ”Kirjoittaminen luovana prosessina” sai laittaa oppimisalustalle etsintäkuulutuksen, jos halusi vertaistukea kirjoittamiseen. Laitoin tulille seuraavanlaisen etsintäkuulutuksen

***

Etsin kaveria tekstintaivutuksen tangoon


Yö ja päivä ovat huutoja äärimmäisyydestä
elämä liikkuu huippujen välisissä laaksoissa
lupaus uudesta lunastuu päivän sokaistessa yön
maailma pyörähtää ja taas muutos tapahtuu
yö haastaa päivän kanssaan tummaan tangoon.

Olen ollut kiinni kahdessa maailmassa: muodollinen ja muodoton, järjestynyt ja virtaava, suunniteltu ja kaaosmainen. Välillä muoto on melkein voittanut. Elävä liekki on kuitenkin sinnitellyt sammumatta. Olen tanssinut tähtien alla, hipaten ja hopaten itsekseni. Sanat ovat äänteitä. Tai nuotteja. Lauseet puhetta. Tai sointuja. Asiallista rummun kuminaa tai haikuja hullusta huilusta.

Olen opetellut tanssitapaa: liikkua alitajunnan ohjauksessa, ryöpsähdellä, että vaikkei tiedä tanssiiko polkkaa vai cha-cha-chaata vai onko tämä sittenkin nuotio-Niaa ja miten askeleet menevät, niin tanssii vaan. Ja sen jälkeen lukee askeljälkiään; tuomaroi, kuinka sujuvoittaisi omaa tanssiaan.

Olen työelämäni loppupuolella ja nyt on enemmän aikaa kirjoittamiselle kuin hyrränä pyöriessäni. Olen aloitteleva kirjoittaja. Kirjoittanut läpi elämäni, kun olen kutsun kuullut. Tällä hetkellä ihmettelen romaanikäsikirjoitus kädessäni. Mistä se siihen hypähti? Mitä sille pitäisi tehdä?

Yhdessäkirjoittamistako? Hmm, mitä se olisi? Valssia vai rivitanssia? Voisi kokeilla. Sitä ennen etsin ja tarvitsen luottoystävää, pitkäaikaista kaveria tekstintaivutuksen tangoon. Etsin näkökulman antajaa, joka kurkistaa sokeiden pisteideni yli, tekstien jakajaa ja vastanottajaa, innostajaa ja innostujaa, miksei myös elämän ihmettelijää – silloin kun elämään kuuluu kirjoittaminen. Ne kun ovat samaa kudosta, yhtä tanssia.

Minusta saa kiinnostuneen tekstin lukijan, kommentoijan, kuuntelijan, ideoijan sekä kömpelön tanssijan, joka kompastelee omiin kiemuraisiin askeliinsa.

***

Kirjoitus kivessä, Rabanal del Camino, Espanja

Sain kaksi vastausta etsintäkuulutukseeni syksyllä 2021. Toisen vastaajan kanssa kirjoittelimme vuoden päivät, sitten se hiipui ja nyt olemme olleet vuoden päivät vähintäänkin tauolla toisillemme kirjoittamisen suhteen. Mutta toinen kirjeenvaihto on ollut aktiivista näihin päiviin asti. Vaikka kirjeiden kirjoittaminen (toki sähköpostilla) on ollut työlästä, niin kyllä se paljon antaa. Ja tulee kirjoitettua omista ajatuksista ja voi antaa ja saada kommentteja teksteistä. Suosittelen!

Syksyllä 2021 aloin kirjeenvaihtoon myös Turussa asuvan ystäväni kanssa. Lisäksi Kökarin kirjoituskurssin jälkeen aloimme kesällä 2022 kirjoitella yhden kurssikaverin kanssa. Joten kirjeenvaihto on todella tullut osaksi elämääni.